Ilmatila: Muualla - videopelimaailmaa kiinnostavalla tavalla

Kuva: Chris Nash

Annoimme  seitsemänvuotiaan valita lauantaina päivän Hurraan! ohjelmistosta esityksen, jota menimme katsomaan. Kolmevuotias on kiertänyt viime aikoina mukanani monissa esityksissä  vanhemmalla lapsella ollessa muuta tekemistä. Seitsemänvuotias on välillä harmitellut, ettei hän pääse mukaan. Hän valitsi tämän esityksen netistä löytämiemme kuvauksien perusteella siksi, että mukana on video. Video, lähes millainen tahansa, tuntuu olevan varma houkutin omille lapsilleni esitykseen  kuin esitykseen. Mutta ei tässä metsään menty vaan vanhemmatkin tykkäsivät!

Näimme siis Hurraa!-festivaaleilla omien ja  kaveriperheen lapsen kanssa  IImatila: Muutos -esityksen, jonka alussa näimme otteen teoksesta Ride. Akrobatiaa, sirkusta ja tanssia yhdistävä teos oli hauska ja mielenkiintoinen. Sopiva koko perheen esitys! Ikäsuositus esitykselle oli neljästä vuodesta eteenpäin mutta lyhyen noin  parikymmenetäminuuttisen esityksen kyllä jaksoi hyvin seurueemme nuorin kolmevuotiaskin, uskoakseni olisi jaksanut vähän nuorempanakin. Eikä esitys juuri sisältänyt pelottavia elementtejä. Mitä nyt minua akrobaatteja ihastellessa aina vähän hirvittää ajatus siitä jos esiintyjä putoaisikin korkeuksista alas. Esityksen alussa Ilona Jäntti esiintyi renkaalla. Tämän jälkeinen esitys oli vaihtuvien taustojen ilottelua ja varsinkin tämä osio oli yhtä menoa ja meininkiä. Esityksessä kuvataan jatkuvaa muutosta ja siinä on paljon yllätyksellisiä elementtejä. Itseäni viehätti ihan erityisesti toisen tanssijan ilmaantuminen taustasta  ja tästä muodostuva yhteisesitys. Uuden teknologian myötä esityksiin saadaan kyllä huimia ja kiinnostavia elementtejä.

Kuva: Chiara Contrino

Esitys oli luovaa vuoropuhelua videopelimaailman kanssa. Tausta eli jatkuvasti ja Jäntti taipui vaikka minkälaisiin asentoihin. Itse ihmettelin, miten hän pysyi koko ajan  oikeassa rytmissä taustan kuvien kanssa. Milloin Jäntti pomppi pitkin rappusia, välillä pää edellä, jolloin yleisöstä kuului: "Auts, auts!" Välillä hän oli ikään kuin meren alla ja sitten erilaisissa huoneissa. Kalat olivat mielenkiintoisia, seurueen nelivuotias kommentoi yksien kaloista olevan valokaloja ja kyseli innokkaasti muista kaloista, mitä ne ovat. Alla olevassa kuvassa oleva punainen otus on seitsemänvuotiaan mukaan Totorosta. Ja siltähän tuo tyyppi kyllä vähän näyttää!

Kuva: Chris Nash
Stoassa tarjottiin esityksen jälkeen vielä mahdollisuus diskoon. Siitä eivät omat seuralaiseni oikein innostuneet vaan kokivat, että meteliä oli liikaa ja touhu ehkä vähän muutenkin kummallista tottumattomille diskoilijoille. Innokkaasti näyttivät osa vanhemmista lapsineen olevan joraamassa. Hyvä idea siis tällainen yhdistelmä myös! Uskoisin sen houkuttelevan esitykseen sellaisiakin, jotka eivät välttämättä muuten tulisi.  Mukana olevat lapset sen sijaan innostuivat askartelupisteestä ja kaikki olivat myös ihka onnellisia hienoista oransseista ilmapalloista. Me vanhemmat taas ilahduimme  Cafe Stoan oivasta brunssista, jossa oli paljon kasvisherkkuja ja valtavan runsas jälkiruokapöytä. Tuonne täytyy mennä uudelleenkin! Löytyi siis yksi hyvä syy lisää valita viikonloppuisin nimenomaan Stoan lastenohjelmistoa menokohteeksi.

Kiitos kaikille Hurraan! järjestelyissä mukana olleille! Hienoja elämyksiä ja kokemuksia on saanut moni lapsi ja aikuinen pääkaupunkiseudulla tänäkin vuonna. Seitsemänvuotiaskin pääsi luokkansa katsomaan Jenni Kivelän tanssiteoksen Yksinäinen kuningatar minun jäädessä harmittelemaan kun en sitä ehtinyt nähdä. Mielenkiintoista oli lukea Lastut Lastenkulttuuriblogista heidän kokemustaan Satu Tuomisto Compin VauvaVausta. Katselin sen mainoskuvia kaiholla omien lasteni vauva-aikoja ja vauvateatteriesitysten vaikuttavuutta ja vauvojen ihastusta ja hämmästelyä muistellessa. Hurraan! aikana olisi ollut tarjolla paljon enemmän mielenkiintoisia esityksiä kuin mitä nyt realistisesti ehti nähdä. Ehkä joitakin esityksiä on kuitenkin  mahdollista nähdä myöhemmin jossakin muualla.



Kommentit