Ihana Paddington hurmaa, kirjoissa ja valkokankaalla!

Michael Bond (teksti), Peggy Fortnum (kuvitus) ja Kaisa Kattelus (suomennos) Paddington lähtee lomalle (2017, (englanninkielinen alkuteos Paddington abroad, ilmestynyt alun perin 1961) ja Paddington karhuherran seikkailut 1-3  (Sisältää kirjat Karhu nimeltä Paddington, Paddington Puutarhakadulla ja Paddington panee töpinäksi) Helsinki: Tammi.

Paddington, yksi klassikkokirjojen kiinnostava karhu! 
 

Kirjallisuuden karhuista voisi tehdä ihan oman postauksen. Ja siitä tulisi pitkä!

Yksi hurmaava karhuherra on Paddington, tuo marmeladileipiä ja vanhaa hattuaan rakastava karhu, joka on saapunut salamatkustajana Englantiin ja joka saa nimensä siitä, että löytyy Paddingtonin juna-asemalta. Paddingtonille  sattuu ja tapahtuu keskiluokkaisessa perheessä Lontoon Puutarhakadulla. Hän on kuitenkin rakastettu ja putoaa aina jaloilleen.
 


Paddington lähtee lomalle, on odottanut kääntämistään suomeksi hyvän ajan. Hienoa, että kirja on nyt julkaistu suomeksi.

Kirjassa, Paddington lähtee lomalle, Paddington pääsee perheensä kanssa matkalle Ranskaan. Jo matkavalmisteluissa on omat sähläyksensä. Tullissa eletään, Paddingtonin olosuhteiden vuoksi, kauhunhetkiä ja itse matkakohteessakin koetaan moni jännittäviä seikkailuja. Paddingtonin etukäteen Herra Gruberin antiikkikaupan kirjoista opiskelemat tiedotkin tulevat tarpeeseen. Ja kuten useimmiten, Paddington ystävystyy myös niiden haastavampien persoonien kanssa.






Se on karhuna olemisessa parasta, rouva Bird sanoi. Karhuille aina sattuu ja tapahtuu.

Paddington-kirjat ovat juuri sellaisia klassikoita, joita on kiva olla omassakin kirjahyllyssä.

Mustavalkoinen kuvitus on kiinnostava ja täynnä toimintaa, aivan kuten Paddingtonin tarinatkin. Kuvitukset ovat mielestäni kestäneet aikaa tosi hyvin, vaikka niissä on osittain myös historian siipien havinaa.




Paddington elokuvissa

Paddington on ajankohtainen siksikin, että juuri on tullut elokuvateatteriin elokuva Paddington 2, joka on varsin itsenäinen jatko-osa elokuvalle Paddington. Ensimmäistä ei ole tarvinnut nähdä katsoakseen seuraavan.

Jos ette ole vielä katsoneet suosittelen   Paddington elokuvaa. Siinä Paddington on tuotu nyky-Lontooseen. Lapset eivät enää käy sisäoppilaitoksessa, (tai en itse asiassa ole tästä varma, mutta ainakaan sitä ei erityisesti tuoda esiin), ja perheen äidilläkin on ura kirjailijana. Hulppeaa elämää perhe kuitenkin viettää kotiapulaisineen. Oi mikä koti ja keittiö heillä on! Eikä kotiapulainen ole kuka tahansa vaan, karhuun syvästi luottava, rouva Bird. 

En muista Paddingtonia lapsuudestani. Sen sijaan hän on minulle Lontoon maskotti, joka tuli tutuksi ollessani Englannissa au pairina lukion jälkeen. Puolisoni kanssa olemme myös tehneet nuorina reilausreissun, jonka määränpää oli Lontoo. Minusta on nyt aikuisena ja ehkä erityisesti vanhemmuuden myötä tullut aika mukavuudenhaluinen. Silti jossain mielen perukoilla käy välillä haave tehdä reilausmatka kohti Lontoota myös lasten kanssa.




Paddington-elokuvassa on jännitystä kirjoja enemmän. Kummatkin elokuvat ovat saaneet  7-vuoden  ikäsuosituksen, varmasti ihan perustellusti. Vaikka en siitä erityisen ylpeä olekaan joudun tunnustamaan, että monet nelivuotiaan suosikkiohjelmat ovat usein ikäsuosituksella seitsemän varustettuja. Hänen ollessaan kolme päädyin kuitenkin siihen, etten näyttänyt hänelle Paddingtonia.

Minua kosketti ensimmäisessä elokuvassa siirtolaisuuden tai pakolaisuuden teema, joka on tehty vielä kirjojakin selvemmäksi.  Kuten kuka tahansa siirtolainen, Paddington etsii hyvää elämää, ja tuo sitä siinä sivussa roppakaupalla muillekin! Mietin, että nimenomaan Paddingtonin perheen tuhoutuminen olisi ehkä murehduttanut liikaa nuorempaa lastani, joka on vanhemman lapsen vanavedessä kyllä katsellut aika paljon jytinää ja räiskettä ilmeisen tyytyväisenä.

Pohdin veisinkö myös nelivuotiaan katsomaan Paddington 2-elokuvan. Päädyimme  koko perhe  viikonloppuna katsomaan elokuvan. Se on kyllä ihana, kauniin värimaailman elokuva! Nelivuotiasta jännitti hirmuisesti yksi kohtaus, mutta halaus ja sen vakuuttaminen, että Paddingtonille käy  hyvin auttoivat. Todella mielenkiinnolla hän elokuvan katsoi.

Elokuvassa on hyödynnetty monenlaisia tekniikoita. Siinä on muun muassa upea paperinen Lontoo, joka tehtiin eläväksi hahmojen avulla. Lisäksi elokuvassa on hyvin kuvainnollistettu se, miten Paddington onnistuu aina ystävystymään hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Paddington on ikuinen optimisti, joka saa jopa vankilaolosuhteet loistokkaiksi omalla luottamuksellaan hyvään ja toiminnallaan kaikkien hyväksi. Paddington 2 on ihanan lämminhenkinen ja puhutteleva elokuva koko perheelle.

Näyttelijät elokuvassa ovat oivia nimiä ja tekevät roolinsa hyvin. Mutta silti show:n kyllä varastaa pitkälti Paddington ja Lucy-täti. Niin liikuttavat ovat Paddingtonin silmät, että itsekin pyyhin muutaman liikutuksen kyyneleen silmänurkasta.

Klassikon voimaa

Paddingtonista tehdyt elokuvat todistavat mielestäni omalta osaltaan klassikon voiman. Jos lukee Paddingtonista ja kirjoja ja odottaa pääsevänsä ihan niiden maailmaan joutuu kyllä elokuvien osalta pettymään. 

Jännitystä ja toimintaa on tuotu elokuviin vielä runsaasti enemmän kuin mitä Paddingtonin jokaiseen touhukkaaseen päivään kuuluu ja nykypäivään tuominen poistaa historian vivahteita. Sen sijaan elokuvat ovat mielestäni oiva osoitus siitä, miten klassikon voi tuoda tähän päivään. Kirjojen tuntemisesta on iloa elokuvia katsellessa. Esimerkiksi Paddingtonin erityistuima katse, marmeladileivät, leikekirjat ja kirjeet  esiintyvät myös elokuvissa.

Ja vietämme kyllä varmaankin joskus lähitulevaisuudessa elokuvaillan, jossa katsomme Paddingtonin. Sen verran ison suosion sai Paddington 2, että uskaltaudun varmasti katselemaan perheen pienimmän kanssa myös ykkösosan. 

Kursivoitu kohta, on lainaus, kirjasta Paddington lähtee lomalle.

Kirjan, Paddington lähtee lomalle, olemme saaneet kustantajalta.

Kommentit