Jännitystä syksyyn

Jan Pienkowski Kummitustalo (englanninkielinen alkuteos The Haunted House 1979, suomennos Marja Koski). Kolmas painos, 2017. Helsinki: Otava.

Luukkukirjat, niin kivoja kuin ovatkin, ovat minusta tuntuneet siltä, että varsinaisella kohderyhmällään hajoavat helposti.

Hauskaa siis kun löytyikin luukkukirja, joka  on suunnattukin vähän taaperoita isommille lapsille.

Jan Pienkowskin Kummitustalo, on meillä ollut sekä kahdeksan että nelivuotiaan mieleen. Ja joutunut itse asiassa muutamassa päivässä niin kovaan kulutukseen, että vähän kirja onkin itse asiassa jo rikkoutunut.


Tämän kirjan vanhempi lapsi onkin useamman kerran lukenut pienemmälle, joka innostui ihan hurjasti kirjasta. Tämä onkin sellainen kirja, josta omat lapseni, jotka eivät siis kovinkaan usein sano, että kirjalle heti lukemisen jälkeen uudestaan,  sanovat näin uudestaan ja uudestaan.

Tapahtumia kirjassa on paljon vaikka itse tarina on lyhyt. Osa jutuista on jännittäviä, osa pikemminkin söpöjä, kuten kissa, joka on monessa kuvassa. Kirjan värimaailma on kiinnostava  ja itsekin huomaan pyörittäväni innoissani hyrrää, jossa värit vaihtuvat esimerkiksi takassa.

Tämä kirja tarjoaa myös historian siipien havinaa. Kirjassa esitellään siis vanhaa rauhallista taloa, joka ei taida aivan niin rauhallinen ollakaan. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo 1979 ja kylässä käynyt aikuinen ystäväni, jolle kirjaa esittelin, (anteeksi vain aikuisvieraat kun tekin saatte usein pieniä lastenkirjaesittelyjä), muistikin kirjan lapsuudestaan.


Jos jännitysjutut kiinnostavat näin syksyn kekri- ja halloween kauden kunniaksi niin suosittelen  tutustumaan myös Kreetta Onkelin ja Jussi Kaakisen kirjaan Ahmattien yö.  Teatteri Hevosenkengässä taas on mahdollista nähdä syksyllä oivallinen Kummituskekkerit.
Kummitusmaisia runoja löytyy esimerkiksi kirjoista Hui hai haja-mieli! ja Aaveaakkoset.

Kummitustalo -kirjan olemme saaneet kustantajalta.

Kommentit