Possuttelua ja hassuttelua Kolmen pienen porsaan tahdissa

 
Kuva: Nina Rinkinen


Lapsuustraumoja

Kolme pientä porsasta on tarina, jonka muistan hyvin lapsuudestani. Muistan, että inhosin ja pelkäsin satua, jossa paha susi muistaakseni popsi suuhunsa kaksi tietämätöntä ja laiskaa porsasta. Ja vain yksi ahkera säästyi. Lopuksi susi vielä itse paloi pahasti. Siis ihan järkyttävä tarina! Ja näin siitä huolimatta (tai kenties osin sen vuoksi), että minun lapsuudenperheessäni vanhempani itse asiassa kasvattivat sikoja elantonsa tienaamiseksi ja olen lapsuudessani syönyt paljonkin sianlihaa. Aikuisiällä ryhdyin kasvissyöjäksi. Liekö tämäkin osittain Kolmen pienen porsaan ansiota? 


Toimiva nykyversiointi

Onneksi nykyään Kolmen pienen porsaan versiointeja ei tarvitse lasten kanssa varoa eikä omaa traumaa siirtää heille. Sutta ei enää keitetä hengiltä ja kaikki porsaat säästyvät. Ja tietenkin kaikki ovat lopulta tyytyväisiä.

Teatteri Tuikkeen Kolme pientä porsasta, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Nina Rinkinen, on tosi virkistävä esitys. Näin esityksen Tapanilan vanhalla puukoululla kesäkuussa nelivuotiaan kanssa.

Miten käy kun Pikku-Hukka on ryhtynyt vegaaniksi, muut sudet pilkkaavat ja äitikin yrittää kouluttaa kaaleja rakastavaa ja kaikkien kanssa ystävystyvää lastaan ulisemaan ja metsästämään? Kuten edellä jo todettu niin hankaluuksista huolimatta lopulta hyvin tietenkin!


Kuva: Nina Rinkinen

Porsaat ja sudet muina naisina

Kaikkein eniten itseäni miellytti sellainen pieni yksinkertainen juttu, että kun kaikki näyttelijät olivat naisia oli heistä ihan rehellisesti sitten tehty naissusia tai naispuoliset porsassisarukset.

Juoruilevat susiemot olivat oivallisia ja aidon tuntuisia pilkatessaan Pikku-Hukkaa ja erityisesti häntä kasvattavaa Susi Hukkasta. Samat näyttelijät Sallamaari Rapo, Sinikka Isoaho ja Anna Norros vetivät oivat roolit myös possusisaruksina Pontevana, Huiluna ja Viuluna. Susi Hukkanen ja Pikku-Hukka tekivät myös oivat roolisuoritukset. Häntäsotkut naurattivat ja sanan säilä lensi esityksessä oivasti.


Kuva: Nina Rinkinen

  
Kivasti kierrätettyä musiikkia ja kesäteatterin lumoa

Esityksessä on paljon musiikkia. Tuttuja biisejä on kierrätetty mukavasti possuteeman kautta. Vanhan puukoulun piha-aluetta on esityksessä hyödynnetty hauskalla tavalla. Milloin esiintyjät ovat sisällä koululla, milloin lavan takana juoksentelemassa. Ja tämä oli meidän kesän ulkoteatteriesitysten ensimmäinen katettu teltta, joten pieni sadekaan ei olisi haitannut. Tosin hellepäivähän meille sattui, niitähän on tänä kesänä riittänyt.  Helteellä pieni katos oli myös hyödyllinen.

Esityksessä on väliaika ja ostimme väliajalla maissia ja makeita herkkuja. Yksi ehdoton kesäteatterin lumo tuleekin näistä herkuista! Lisäksi läheisen koulun pihalta löytyi esityksen jälkeen mukava kiipeilyteline. Menin katsomaan esityksen kuopuksen   kanssa ja meillä oli kiva kiireetön päivä. 

Esitystä suositellaan nelivuotiaasta eteenpäin mutta varmasti moni vähän pienempikin jaksaa katsoa tämän esityksen. Ja olenko jo sanonut, no varmaan aika monta kertaa, mutta toistan vielä, kesäteatteri on oiva ja helppo tapa tutustua teatteriin vaikka ensi kertaakin!



Esityksestä on aikaisemmin kirjoitettu ainakin blogissa Kujerruksia.
Lisätietoa löytyy Teatteri Tuikkeen sivuilta. Liput esitykseen maksavat 10-14 euroa (ennakkoon verkkokaupasta edullisemmin) ja myös perhelippu on myynnissä. Esitys on tällä hetkellä kesälomalla mutta pyörii taas  9-19.8 välillä.



Saimme lippumme esitykseen blogin kautta. Kiitos!


Kommentit