Kekseliään nokkelat Mytty-iltamat lempipaikassani

Kuva: Sami Perttilä



 Mytty-iltamat  on kuin luotu Seurasaareen

Nukkehallituksen  Mytty-iltamat tarjoaa upean moniaistisen kokemuksen. Olen kehunut syystä esityksiä, joita olemme tänä kesänä nähneet. Mutta ehkä meidän tämän kesän huipuin teatterikokemus olikin vasta tässä. Johtuukohan vaikuttuminen siitä, että Seurasaari on tämän kansatieteilijän lempipaikka Helsingissä, pohdin ulkomuseon Antin talon pihan katsomossa istuessani.  Mytty-iltamat sopii ihan mahtavasti  Seurasaaren miljööseen. Viulu ja harmonikka tuntuvat siellä olevan kuin kotonaan samoin kuin esiintyjien vaatetus ja esityksen luonto- ja agraarikulttuuriset viitteet. En tunnusta, että esityksen viehätys pelkistyisi tähän. Pystyin mielessäni näkemään esityksen myös hämyisellä klubilla ja itseni katsojana istumassa  siellä baarijakkaralla olutpullo kourassani ilman lapsia.

Elina Lajusen ohjaama ja Emilia Lajusen musiikkiin perustuva Mytty-iltamat etenee laulujen ja tarinoiden myötä. Siinä esiintyvät Emilia Lajunen ja Roosa Halme.  Mytty-iltamat tuntuu monenlaisista elementeistään huolimatta eheältä kokonaisuudelta. Esitykseen kuuluu klassinen tarina maailman synnystä linnun munasta, vähän iltamien rakkautta ja sen etsintää, ennustuksia, tanssia, monta kiinnostavaa tarinaa, yllätyksiä laukussa tai mytyssä ja pöytäteatterimaisia eläimiä.



Kuva: Sami Perttilä


Harvoin  löytyy esityksiä, jotka tuntuvat niin aidosti kuin tämä sopivan monenikäiselle yleisölle. Yhtä lailla tälle voisi kikattaa päiväkotiryhmä kuin pelkkä aikuisyleisö. Esityksessä on monipuolinen vaikkakin yksinkertainen välineistö. Toisaalta esimerkiksi taulussa asustavat eläimet ovat huolitellusti söpöiksi valmistetun näköisiä. Pirun polkka, joka kertoi ujosta pirusta, joka kuitenkin ehkä juuri esille pakottamisen vuoksi,   villiintyy ja sinkoilee sinne tänne, oli minusta esityksen parasta antia. Lapseni taas innostuivat Mummon ripatskasta.


Kuva: Sami Perttilä

Osallistaminen ei ihan täysin saanut tämän viikon torstain estynyttä suomalaista yleisöä mukaan. Silti Roosa Halme ja Emilia Lajunen vetivät tosi hienosti improvisoiden ja vaikka yleisö ei liittynytkään tanssiin lähdimme paikalta hippunen lämmintä mieltä, ystävällisyyttä, halauksia ja rakkautta rikkaampina kuin tullessa.


Mytty-iltamien musiikkipitoinen nukketeatteri on kekseliäs, hauskan humoristinen ja nokkela. Mytystä on todella moneksi. Esityksen loppupuolella lapseni hihkuivat naurusta. He olivat esityksen jälkeen innoissaan. "Siinä oli hienosti keksittyjä juttuja."  "Se mummo oli hauska ja myös se polvi oli hauska."  '"Se mummo tanssi aivan hassusti."  Näin siis siitäkin huolimatta, että samat lapset olivat aamulla vinkuneet, että aina äiti haluaa johonkin esityksiin ja hankalien liikenneyhteyksien päässä olevaan Seurasaareen, joka ikinen kesä. Johan siellä viime kesänäkin käytiin ja edellisenä... 


Kuva: Sami Perttilä

Lasten kanssa Seurasaaressa

Seurasaari on niin mukava paikka, ettei oikein tiedä kannattaisiko sitä edes kehua vai olla vain ihan hiljaa asiasta. Onhan siellä nimittäin helpompi vierailla ja olla kun ihmisiä ei tungeksi ympärillä kovin paljon ja lisäksi tietenkin alueelle, joka on myös luonnonsuojelualue, toivoo myös jo sinänsä rauhaa. Mutta sanotaan nyt kuitenkin, että  Seurasaareen kannattaa ehdottomasti mennä ja näillä helteillä se on myös oikein mukava kohde koska meri viilentää sopivasti. Jos lapsia on mukana, suosittelen erityisesti Kurssin-talon pihapiiriä. Lapset voivat suorittaa myös Mini-Suomi seikkailun neljässä eri ulkomuseon museokohteessa.



Mytty-iltamat on mahdollista kokea Seurasaaressa vielä huonenna lauantaina 21.7 klo 14 ja 15.30 sekä sunnuntaina 22.7 klo 14. Esitystä pääsee katsomaan kun ostaa museolipun ja museokortilla sisäänpääsy ei maksa mitään.

Mytty-iltamista voi lukea lisää täältä.

Kommentit