 |
| Pipsa Pentti (2016) Lyyli ja hurja Paperi-Hukka. Helsinki: Otava. |
Pipsa Pentin Lyyli ja hurja Paperi-Hukka on kertakaikkisen iloinen yllätys lastenkirjojen saralla. Luin tätä 7-vuotiaalle. Kolmivuotias ei malttanut pysähtyä kuuntelemaan vaikka varmasti kuuluukin kirjan kohderyhmään. Lapsen mielestä kirja oli hauska ja kirjan huumori nauratti meitä kumpaakin. Kirja kertoo pelokkaasta Lyylistä, joka on paljon itsekseen huoneessaan piirtäen ihailemiaan pelottomia prinsessoita. Paperiprinsessoiden elämä on vaarallista. Uhkana on saada isoja kauneusvirheitä tai jopa tuhoutua kahvitahrojen, palovammojen tai kastumisen seurauksena. Jatkuvana vaarana on myös joutua paperinkeräykseen tai rypistyä ja tämän seurauksena unohtua kirjan väliin suoristumaan. Mutta yhtenä päivänä tapahtuu kamalia! Aiemmin jäteastiassa asunut Paperi-Hukka on lähtenyt etsimään ihmisten roskia. Hän uhkailee prinsessoita nitojalla ja vie kaksi kolmesta mukanaan. Lyyli ja prinsessa Paperiina lähtevät selvittämään ystävien kohtaloa. Reissulla tavataan rouva Suodatinpussi ja herra Parkettien Paperiveitsi, joka lainaa matkalaisille paperiarkin, josta Lyyli myöhemmin taittelee paperiveneen ja muutakin pelastusvälineistöä. Lyyli onkin yllätyksekseen rohkea ja kekseliäs ja hätätilanteissa hän keksii paperista, suodatinpussista ja karkkipaperista vaikka mitä ja pelastaa matkalaiset monista vaaroista. Kaatopaikalla Lyyli saa kekseliäin konstein Paperi-Hukan paperiansaan. Ja lopuksi tietenkin juhlitaan!
Tässä kirjassa on ennen kaikkea hyvä tarina ja erityisesti kuvitus ja visuaalisuus kirjassa on ihan huippua. Paperista on tässä kirjassa vaikka mihin ja tämä on varmasti innostava kirja esimerkiksi (päivä)kotien tai esikoulujen luku- ja niistä laajennettujen taidetuokioiden osaksi. Kirjan ideoita voi kehitellä vaikka kierrätyksen, kuvataiteen ja teatterin keinoin vaikka minkälaisiin juttuihin. Luetaanko tämä? -blogin Kia oli ollut mukana kirjan julkistamistilaisuudessa, jonne itse en harmillisesti päässyt. Tilaisuudessa oli ollut ohjelmistossa sopivasti teatterinhenkeä ja musiikkia. Teksti tarjoaa myös vaihtelevaa katsottavaa ja tutkittavaa. Sanojen asettelu korostaa esimerkiksi vesitippojen valumista, kompastumisia tai ilmalentoja. Kirjassa on myös annos opetuksellisuutta. Maailma ei olekaan niin vaarallinen ja sellainenkin, joka luulee olevansa arka ja jota pelottaa voi olla urhea. Kirja viimeiset lauseet, joiden viereisellä sivulla on kuvattu Lyylin tyhjä huone työpöytineen ja piirustuksineen, ovat tässä:
"Kas, Lyylin huone on tyhjä.
Se on nykyään sellainen aika usein.
Jos ei uskaltaudu seikkailuun,
ei voi koskaan tietää, kuinka rohkea onkaan."
Näitä jäin miettimään. Itseäni viehättää tällaiset seikkailuun kannustamiset ja jotenkin tuntuu, että tässä kirjassa on jopa sellaista Lokki Joonatanmaista tunnelmaa ja henkeä. Silti mietin, että viimeisen lauseen olisi voinut vaikka jättää pois. Asia kyllä aukeaa lapsillekin ilman korostamista. Tapani mukaan tuumijana en tosin osaa päättää onko parempi korostaa vai ei, pohdiskelen vain. Sinänsä yksi lause sinne tänne. Tämä kirja vain herättää tällaistakin pohdintaa kun se kokonaisuutena vaikuttaa niin tarkasti harkitulta ja huolella laaditulta. Luetaanko tämä? -blogin saamien tietojen mukaan kirjaa on hiottu todella pitkään jo ennen kustantajalle tarjoamista. Joka tapauksessa Lyyli ja hurja Paperi-Hukka on mielestäni yksi tämän vuoden kiinnostavimpia lastenkirjoja. Mielelläni lukisin lisääkin Lyylin seikkailuista!
Kommentit
Lähetä kommentti