Uusia kirjasarjasuosikkeja pienistä tytöistä

Heidi Viherjuuri (teksti) ja Nadja Sarell (kuvitus) Hilja ja vihreän talon kesä. 2017 Karkkila: Kustannus-Mäkelä. Hannele Lampela (teksti)  ja Ninka Reittu (kuvitus) Prinsessa Pikkiriikin talvi. 2017. Helsinki: Otava.

Heidi Viherjuuren Hilja ja Hannele Lampelan prinsessa Pikkiriikki ovat kirjojen sankareita, jotka tuovat minulle mieleen Astrid Lindgrenin tuotannon hyvällä tavalla.

Hilja voisi olla nykyajan Marikki tai joku Melukylän lapsista ja Pikkiriikki ehkä puolestaan joitakin Peppi Pitkätossun ominaisuuksia saanut Vaahteramäen Eemelin tyttövastine nykyajassa. Tämä fiilis voi olla vain omassa päässäni. Missään nimessä näitä kirjoja lukiessa ei tule olo, että nämä olisi kirjoitettu jo aiemmin, vaan ote on miellyttävällä tavalla tuore.


Minua on ilahduttanut löytää kaksi näin kivaa uutuussarjaa viime vuoden aikana. Luimme nimittäin Prinsessa Pikkiriikki kirjasarjan ensimmäisen osan vasta syksyllä. Innostuimme kovasti ja luimme pian perään Prinsessa Pikkiriikin talven. Tämän jälkeen näitä kirjoja on ehditty iltasatuina veivata monta kertaa lopusta alkuun. Viimeksi mainittu ei ole ehkä aivan niin hulvaton kuin sarjan ensimmäinen kirja Prinsessa Pikkiriikki mutta paljon ehtii sinäkin tapahtua  Pikkiriikille, hänen perheelleen ja Pikkiriikin ystävälle prinsessa Pöjöläiselle. Hiljasta kertovaan sarjaan taas on tulossa uusi kirja nyt helmikuussa. Itseäni viehättää kumpikin sarja vaikka ne ovatkin varsin erilaisia.




Jo kirjojen kuvitusmaailma on erilainen. Hiljassa Nadja Sarellin kuvitus on mustavalkoinen, yksinkertainen ja realistinen. Viherjuuren Hiljassa seikkailee koulun aloittava Hilja.  Kirja piirtää kuvan kesästä, sisaruksista, sukulaisista ja naapureista arkeen tarttuen mutta myös juhlahetket kuvaten.

Pikkiriikin  Ninka Reitun kuvitus taas on värikäs, humoristinen ja hulvaton. Hahmot muistuttavat ehkä enemmän sarjakuvahahmoja kuin oikeita ihmisiä. Kuvitus toistaa humoristisesti  kirjan tapahtumia mutta tuo myös uutta ulottuvuutta tarinoihin. Pikkiriikki on päähenkilö, joka rakastaa vaaleanpunaista ja kaikkea tyttömäistä mutta tekee asiat vauhdikkaalla otteella. Pidän siitä, että nykyisin voi olla raisu tyttö, olematta poikatyttö.




Hiljassa on vakavuuttakin mutta sillä ei mässäillä. Pikkiriikissäkin käsitellään lapsille haastavia asioita kuten vaikka vauvan vaikutusta vanhemman sisaruksen elämään. Kirjat sopivatkin hyvin luettavaksi isommille sisaruksille jos perheeseen on tulossa tai syntynyt vauva. 

Mielikuvituksen ja toden raja  sekoittuu Pikkiriikissä hauskasti. Leikissä hän luo mitä vaan, mikä on niin totta, että hänessä on myös puoli, jolla hän näyttäytyy taikatyttönä, jolla on taikavääkylöitä tekevä taikakoira Makkara.

Prinsessa Pikkiriikki on meillä naurattanut lapsia ja ollut heistä todella hauska. Pikkiriikki lumoaa lapsena, joka on kiltti ja tahtomattaan tuhma yhtä aikaa.

Pikkiriikki on vedonnut meillä  sekä nelivuotiaaseen että kahdeksanvuotiaaseen. Tästä annan  lisäpinnoja kirjalle. Minun on nimittäin jossain määrin vaikea löytää pidempiä kirjoja, joita pienempikin lapsi jaksaisi kuunnella kiinnostuneena ja jotka toisaalta olisivat hyviä myös esikoisen mielestä.

Joulu meni jo hyvä tovi sitten mutta Prinsessa Pikkiriikin talvi sopii oivallisesti myös ensi joulun alla joulukirjaksi. Liian jouluinen se ei kuitenkaan ole luettavaksi vaikka talvilomallakaan.

Kirja Hiljasta jäi omille lapsilleni vieraammaksi. Nuorempi ei jaksanut kiinnostua siitä. Kahdeksanvuotias kyllä kuunteli kiinnostuneena eikä moittinut kirjaa. Uskoisin kuitenkin Hilja-sarjan löytävän lukijakuntansa. Meillä varmasti ainakin tullaan vielä lukemaan lisää kumpaakin sarjaa. Toivoisin nimittäin itse, että sarja Pikkiriikistäkin vielä laajentuu. Hilja ja vihreän talon kesä sopii myös lapsille itse luettavaksi. Ei ihan ensimmäiseksi kirjaksi, mutta sitten kun lukeminen alkaa sujua, tämä on hyvä kirja lapsen omaan käteen.

Olen saanut kirjat Hilja ja vihreän talon kesä ja Prinsessa Pikkiriikin talvi arvostelukappaleina kustantajilta.

Kommentit