Carl-Johan Forssén Ehrlin, kuvitus Irina Maununen, suomentanut Ulla Lempinen: Kani joka tahtoi nukahtaa. Nukutussatu kaikille iltakukkujille. Otava 2015.




Tätä supersuosittua kirjaa on mainostettu varmaan lukemattomissa blogeissa mutta kirjoitanpa minäkin tästä meditatiivisesta iltasadusta, jonka kirjoittaja on NLP-valmentaja. Forssén Ehrlin lupailee kokonaista kirjasarjaa, jonka tarkoitus on nukahtamisen lisäksi myös lisätä lapsen itsearvostusta ja henkistä hyvinvointia. Isoja lupauksia siis.

Tämä teos herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Kun kuulin kirjasta tulin heti tosi uteliaaksi ja kävin katsomassa kirjaa kaupassa. Jotenkin kirjan ulkoasu ei vakuuttanut ja kirja vaikutti vähän lipareelta. Kirjaa kuitenkin kehuttiin paljon ja päätin että on se meillekin hankittava. Olen käyttänyt tätä kirjaa niinä iltoina kun kahden lapsen iltatoimet ja nukkumaan saaminen on ollut yksin minun tehtävälistallani. Ja kyllä, lapseni, joka ei ole nukahtanut kirjan lukemiseen koskaan, jollei ole sairas, todella nukahtaa tai ainakin melkein nukahtaa tämän kirjan äärelle. Unohdetaan nyt tässä se, että hän nukahtaisi melko helposti muutenkin (mutta ei tosiaan sadunlukuun) ja nukahdettuaan tämän kirjan äärelle hän saattaa herätä uudelleen kun perheen pienin, joka ei yleensä tähän nukahda, keksii vielä jotakin hyvin äänekästä ja mahdollisesti vauhdikastakin toimitettavaa sadun loputtua.

Kirjassa on hyvin selkeät lukuohjeet. Hassuista lausemuotoilusta ei pidä välittää sillä niille on perustelunsa eikä kirjan kuvitusta kannata lukiessa esitellä lapselle. Jotkut kohdat luetaan tavallista hitaammin tai painokkaammin, välillä haukotellaan ja joihinkin kohtiin lisätään lapsen nimi. Oma kysymyksensä on sitten se, miten paljon tekstiä pitäisi muuttaa kun kirjaa lukee useammalle lapselle. Itse olen vain mennyt siitä mistä aita on matalalla ja sanonut kummankin nimen mutta jättänyt muuten tekstin muokkaamatta monikkomuotoon. Kirja suositellaan lukemaan loppuun vaikka lapsi nukahtaisi ennen kirjan viimeisiä lauseita.

Kirja tosiaan varmasti tukee lapsen kykyä rauhoittua unille ja kirjassa on lämmin ja lasta ymmärtävä ote. Silti minusta tuntuu vähän kuin olisin jokin kummallinen masiina kun luen kirjaa. Tässä kirjasta yksi esimerkki, jossa tulevat hyvin esille kirjan lauserakenteet ja tyyli: Minä luen nyt uniloitsun ja ripottelen päällesi näkymätöntä unihiekka. On tärkeää, että te lähdette suoraan kotiin ja menet heti pitkäksesi. Nyt. Sinä nukahdat jo matkalla kotiin tai sängyssä. Loitsu ja unihiekka ovat tehokkaita ja toimivat joka kerta, ja nukahdat nopeasti, nyt. Onhan tämä vähän kuin koulun liikuntatunnin rentoutuskasetti. Kirjassa käydään myös kehon eri osien rentoutus läpi, tosin aika vauhdilla ja se on vain lyhyt osio pienen kanin nukahtamisseikkailua. Eipä tässä mitään pahaa ja hyvä kun juttu toimii, lapsestakin kirja on ihan kiva. Jotenkin tämä kirja vain herättää huoleni siitä, miten käy hyvien tarinoiden, seikkailujen, mielikuvituksen ja ihanien kuvitusten. Jos meidän iltasadut supistuisivat tähän kirjaan olisi se mielestäni surullista. Mutta  luetaanhan meillä myös vaikka Nalle puh sarjakuvia vaikka ne kalpenevatkin A.A. Milnen alkuperäisille tarinoille ja kaikenlaista muutakin hömppää. Miksei siis myös Kalle kanista, joka tahtoo nukahtaa ja nukuttaa myös kuulijansa.

Ilmeisesti joitakin lukijoitakin alkaa kirja väsyttää. Minuun kirja ei ainakaan lukijana tunnu erityisesti tepsivän vaan nukahtamiseni onneksi riippuu muista tilannetekijöistä kuin tästä kirjasta. Nytkin tässä vielä kukkuessa olisi varmaan hyvä laittaa se rentoutuskasetti soimaan ja mennä nukkumaan.

Kommentit

  1. Olen nähnyt kirjan muutaman kerran lehdissä mainittavan ja sitä on kehuttu. Kiva oli kuulla vähän enemmän siitä, millainen kirja on. Ehkä sitä voisi joskus kokeilla, mutta en minäkään ajatellut sitä joka ilta lapsille lukea. Kiitos ihanasta Kirja-arvioinnista ja tästä blogista.

    VastaaPoista
  2. Tänä iltana lapseni kyseli, että onko tuo joku tyhmä komentelukirja kun siinä jatkuvasti hoetaan nyt, nyt. Päädyin ihan suosiolla laittamaan kirjan sivuun ja jatkamaan Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen lukemista vielä yhden luvun verran.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti