Prinsessa Ruusunen Nukketeatteri Sampossa: hyvä esitys haastavalle yleisölle.




Kävin lasten kanssa viime viikolla katsomassa Prinsessa Ruususen Nukkeateatteri Sampossa. Aiemmin olemme nähneet parikin kertaa  Nukketeatteri Sytkyjen version Ruususesta ja tykkäsin enemmän tästä Sampon esityksestä. Sampon esitys oli versio, jossa klassista satua oli tuulettu, tosin itse olen sitä mieltä, että tuulettamisen varaa voisi olla vielä enemmänkin. Esimerkiksi prinssi (joka ei oikeastaan ollut prinssi ollenkaan) ei ollut ollenkaan niin aktiivinen toimija kuin perinteisesti Ruusustarinoissa vaikka prinsessa häneen rakastuikin, mikä oli mielestäni oikein hieno ratkaisu. Siihen tappurapensaita uhmaavaan sankariin on jo ehtinyt vähän kyllästyä erilaisten Ruususversioiden myötä. Kaikkineen esitys sujui nukketeatterin ammattilaisten rautaisella ammattitaidolla.

Esiintyjät siis suoriutuivat hyvin siitä huolimatta, että yleisö oli haastava ja aiheutti sählingin jos toisenkin, mikä varmaan on iso haaste lapsille suunnatussa teatterissa. Osa yleisöstä oli myöhässä ja tämän vuoksi näytöksen aloitus viivästyi. Itse totesin, etten vähään aikaan vie pienempää lastani iltanäytökseen, varsinkaan jos hän on jättänyt päiväunet välistä. Aamupäivä esitykset tuntuvat parhaiten toimivan parivuotiaiden ja ehkä vielä vähän isompienkin lasten kanssa. Aika moista levottomuutta oli lapsissani havaittavissa jo ennen saliin pääsyä. Lapseni halusivat vielä istumaan aivan salin taakse ja kesken esityksen pienemmälle tuli vessahätä kun hän ei mitenkään malttanut ennen esitystä käydä vessassa vaikka aikaa olisi ollut runsaasti kun vietimme hyvän tovin Sampon kahvilassa (sieltä saa muuten ihana raakakakkua ja muutakin hyvää) ennen esityksen alkua. Niinpä jouduin hiipimään kesken esityksen pois salista lapsen kanssa. Itse kerroin lapselle, ettemme voi enää mennä takaisin saliin, kun hän tietenkin kertoi sinne haluavansa, jottemme lisää häiritse esitystä. Olin ihan hyvillä mielillä tämän asian kanssa koska olimme jo nähneet ison osuuden ja tiesin, että vanhempi lapsi pärjää ihan hyvin yksin katsomossa. Mutta toinenkin pieni oli lähtenyt vanhempansa kanssa samoille asioille ja he vaativat pääsyä saliin takaisin. Se lopulta myönnettiin vaikka henkilökunta selvästi empi tämän asian kanssa. Joten niin mekin sitten pääsimme samalla oven avauksella vielä takaisin, hiivimme ylös asti, kun en viitsinyt rapuillekaan jäädä vaikka minua nolotti ja mietin miten paljon häiritään esityksen etenemistä, katsomaan esityksen loppuun. Ihan kaikkea en siis ehtinyt nähdäkään mutta suurimman osan esityksestä kuitenkin. Kaksivuotias huhuili välillä tyypilliseen tapaansa koska esitys loppuu mutta toisaalta kyllä hän siitä pitikin kun itse toivoi saliin pääsevänsä takaisin jouduttuaan välillä lähtemään pois.

Olin erityisen ihastunut siihen, että jokainen kävijä sai esityksestä ruusun mukaansa. Myös ilmapalloja oli jaossa lapsille. Olisikin aika hienoa jos nukketeatteri Sampon palloja alkaisi vilistä Helsingin katukuvassa kuin vaikka joidenkin ravitsemusliikkeiden ilmapalloja välillä näkyy.  Kuusivuotiaan mielestä esitys oli hyvä. Hän oli sitä mieltä, että mittasuhteet eivät olleet aivan kohdallaan esityksessä. Nuket olivat hänestä liian suuria tai sitten lavastus liian pientä. Toisaalta hänkin ymmärsi, että pienen pienet nuket eivät olisi näkyneet taakse katsomaan. Mielestäni esityksen lavastus oli hieno. Tuoleista taiottu linna oli nokkela keksintö, joka muuntui hienosti esityksen aikana. Keijumaiset haltijat olivat hienosti toteutettuja ja erityisen upeita ne olivat silloin kun sali oli pimennetty ja vain haltijat upeasti valaistu. Vaikka Prinsessa Ruusunen on jännittävä satu oli siitä onnistuttu tekemään sellainen koko perheen satu, että  pienenkin voi esitykseen hyvin viedä.

Nämä klassiset sadut, joita lähes kaikille on luettu ovat omalla tavallaan nostalgisia ja ihania teatterissa. Toisaalta niiden ohjaaminen ja esittäminen on varmasti myös aika haastavaa, jotta niistä saa kylliksi kiinnostavaa esille. Aiemmin olen kaksivuotiaan kanssa käynyt katsomassa Sampon Kultakutri ja kolme karhua -esityksen, josta on vielä lauantaina 14.5 klo 15 yksi esitys kevätkaudella tulossa. Mielestäni se oli ihan mielettömän hyvä versio. Itse nimittäin etukäteen mietin, että mitenköhän siitä sadusta saa edes venytettyä nukketeatterin mittaisen tarinan. Lapset pääsivätkin itse tekemään teatteria lavastuksen ja säestyksen muodossa ja esitys oli ihan sellaista tekemisen riemua, missä Sampossa mielestäni ollaan parhaimmillaan. Tämä näkyy esimerkiksi teatteripajoissa, joissa lapsia ja aikuisiakin innostutetaan itse osallistumaan ja joulukonserteissa ja -esityksissä, joissa yleisö laulaa mukana. Omaan makuuni siis Kultakutri ja kolme karhua osui vielä paremmin mutta myös Prinsessa Ruusunen on kelpo esitys, jonne kyllä kannatta mennä. Muutamia esityskertoja on vielä toukokuussa tulossa. Toukokuussa on vielä mahdollisuus nähdä myös Laiva on lastattu ja Lurpukka ja sininen takki -esitykset. Lurpukka on tosi kiva ihan pikkuisillekin, Laiva on lastattu mielestäni sopii paremmin vähän isommille lapsille mutta kyllä meidän kaksivuotiaskin sen katseli. Ja toukokuussa on vielä erilaisia erikoispäiviäkin Sampon ohjelmistossa. Aika tiukkatahtinen toukokuu heillä näyttää olevan ja valinnanvaraa yleisölle riittää.

Muokkaus 27.5.2016: Haluan vielä lisätä tähän tekstiini, että viimeisellä käynnilläni Sampossa keskustelin henkilökunnan kanssa. He korostivat, että Sampon lastenesitykset ovat kaikenikäsille ja lapsilla on mahdollisuus käydä tarvittaessa vessassa esityksen aikana ja palata vielä seuraamaan esitystä. Tästä tekstistäni nimittäin saattaa jäädä käsitys, ettei näin olisi.

Kommentit