Unikon satuja



Marjatta Kurenniemi: Unikon satuja. Kuvittanut Christel Rönns. Helsinki: WSOY, 2005 (ensimmäinen painos ilmestynyt 1947).

Marjatta Kurenniemen sadut ovat tosi ihania ja voi vain kuvitella, että kirjailija on nähnyt satua ja taikaa kaikkialla, kuten Kurenniemen lapsia haastattellut Silja Massa (2013) Helsingin sanomien artikkelissa kirjoittaa.

Unikon satuja koostuu monesta eri sadusta ja vaikka ne muodostavat jatkokertomuksen ne sopivat luettavaksi myös erikseen. Iltasatuina nämä ovat hienoja mutta sopivat myös päiväaikaan ja varsinkin Pahojen Unien Maa satu sopiikin ehkä paremmin päiväsaikaan. Ja toki sen ylikin voi hypätä jos se vaikuttaa turhan ikävältä. Saduissa Unikko, joka on Nukku-Matin  pikkusisko, tulee hakemaan erään perheen lapsia: Juhania, Riittaa, Tyttiä ja perheen vauvaikäistä pienintä poikaa, öisille seikkailuille Hyvien Unien Maahan, joka on herkkuja ja karkkeja kauttaaltaan täynnä, ihanille syntymäpäiville ja leikkikalumaahan. Juhani joutuu myös Pahojen Unien Maahan surullisen päivän jälkeen, jona hän on tehnyt hölmöilyjä ja mennyt pahantuulisena nukkumaan kun ei ollut suostunut pyytämään anteeksi. Tässä tarinassa kasvatus ei välttämättä ole kaikkien ystävällisintä, mutta kenties realistista, kun äiti jättää tavalliset hyväyön suukot antamatta Juhanille vaikka muut lapset ne saavat. Myös pahat unet voi nähdä aika tylynä rangaistuksena. Toisaalta uni loppuu siihen, että äiti tulee hellästi auttamaan sängystä painajaisen aikana pudonnutta poikaansa. Itse näkisinkin, ettei tällaisen lukeminen lapselle ole haitallista. Negatiivisia ajatuksia ja syyllisyydentunteitahan lienee kaikilla ja tällaiset sadut ovat ehkä vain hyvä keino käsitellä niitä.




Unikko löytää myös perheen kesänviettopaikkaan maalle ja hakee lapset tutustumaan yölliseen kasvimaahan muuttaen kaikki vain pikkusormen kokoisiksi. Näin voidaan liitää voikukan haituvilla ja myös maan alle päästään kurkistamaan kasvavia siemenvauvoja. Pikkuveljen hän muuttaa pääskynpoikaseksi ja vie lentokouluun ja näin vuoden ikään varttunut vaaperoinen oppii myös kävelemisen taidon. Lopuksi lapset viedään vielä Riitan tuhoutuneen nuken Liisan ihaniin häihin Lelumaahan, jossa hylätyt tai särkyneet lelut jatkavat elämäänsä.



Kurenniemi on rehellinen kuvatessaan lapsia. He saavat olla myös ilkeitä ja tylsiä toisilleen. Sukupuoliroolit ovat tarinassa hyvin selkeät ja esimerkiksi lelujako on sen mukainen. Kurenniemelle kuitenkin mielestäni kunniaksi se, ettei hän arvota nukkeja tai autoja toistaan paremmiksi. Kirjoitusaikaansa nähden Kurenniemi osaa myös olla moderni ja naisille hän avaa myös aivan uusia rooleja. Nukku-Matti vilahtaa vain sivuoroolissa Unikon syntymäpäivien lapsikuoron johtajana ja isomman roolin tässäkin tarinassa saa kehräämiään unia esittelevä Uni-Mummo. Hurmaavasta ja kujeilevasta Unikosta on tehty lasten suosikki ja kirjan ehdoton pääosan esittäjä satuhahmojen saralla. Uskoisin tämän olleen täysin tietoinen valinta Kurenniemeltä. Christel Rönnsin kuvitus on viehättävä ja lapset ihanan ilmeikkäitä. Kirjan kansi on niin ihanan kesäinen, että kirja lopulta tarttui mukaan kirjastosta kun mietin jotakin kesäistä lainattaavaa lapsille. Rönssin kuvitus on aika ajatonta mutta hän tuo kirjan tähän aikaan vaikkakin vain pienin vihjein,ottamalla kuvitukseen myös legopalikoita ja Tiivi-Taavin.

Lähde, johon myös linki yllä:
Massa, Silja (9.7.2013) Satumainen lapsuus. Helsingin sanomat. Viitattu 7.6.2016.


Kommentit