Kiinnostava ja kaunista taidetta sisältävä Metsän pieni kansa + arvonta!

Marjatta Levanto (teksti), Julia Vuori (kuvat) 2016: Metsän pieni kansa. Puuhaltijoiden opintoretki. Helsinki: Maahenki. Kannen kuvassa Torsten Wasastjernan teos Sadun prinsessa (1898), luukusta kurkistavat Julia Vuoren  kuvituksesta Pajunhaltija, Pihlajanhaltija ja Vaivaiskoivunhaltija ja oikealla on esille käännetty Torsten Wasastjernan kuva Sadun prinsessan malli (1890).

Nyt on tullut uusi aivan ihana taidekirja, satukirja, tarukirja, perinnekirja... Miksi vielä tätä nimittäisin? Tuntuu käyvän niin moneen tarpeeseen. Pyynnöstäni  sain Maahengeltä arvioitavaksi Marjatta Levannon kirjoittaman ja Julia Vuoren kuvittaman kirjan Metsän pieni kansa. Tämä toimi hyvin seitsmänvuotiaalle mutta erinomaisesti myös itselleni. Luinkin tätä itsekseni jo yhteisten lukuhetkien välillä. Voisin myös ajatella ostavani tällaisen lahjakirjaksi aikuiselle. Kirja on huolella koostettu ja taidekuvat tukevat tekstiä hyvin.

Julia Vuoren käsiala on meillä tuttua erityisesti hurmaavista Sika -sarjakuvista. Juuri kesällä luimme Levannon Hugo Simbergistä kirjoittamaa kirjaa, jonka Vuori oli kuvittanut. Tämän Simberg -kirjan kanssa kävi niin, että nautiskelin siitä lopulta suurimman osan ihan rauhassa yksinäni vaikka lapsiakin se kyllä jossain määrin kiinnosti niin heidän kanssaan ei kirjaa päästy loppuun. Tämä Metsän pieni kansa taas on nopealukuinen ja helposti lähestyttävä lapsillekin, vallankin vähän isommille.  Metsän pieni kansa kirja toimisi mielestäni jopa ilman Vuoren kuvituksia. Mutta ne ovat ehdottomasti positiivinen lisä tässä kirjassa, piste i:n päälle niin sanotusti.

Pienet puiden henget, joiden opintoretkestä tietäjä iänikuisen Väinämöisen kanssa kirja kertoo, ovat innokkaita oppimaan lisää monenmoisesta ja mielellään esiintyvät itsekin.  Yksi heistä runoilee, yksi esittää arvoituksia, jotka ainakin meillä pitivät pienen kuulijan mielenkiintoa yllä. Kolmas herkistelee milloin mitäkin asiaa. Esille tuodaan karhuja, hattaroita, rahkoja, kummituksia, tonttuja, monen moista metsän asukasta ja taikojen tekoa. Osansa saavat myös esimerkiksi taivaan pilvet ja kuu.  Mikään kaiken kattava myyttien esitys tämä kirja ei ole, eikä sitä ole haettukaan. Lopusta löytyy luettelo kirjoista, joista lisätietoa voi lähteä hakemaan ja itse ainakin suosittelen mieluummin vaikka Marjut Hjeltin kirjoja jos lapsi on todella tiedonjanoinen erilaisten myyttien ja tarinoiden osalta. Tämä kirja on mielestäni juuri siksi kuitenkin niin kiva, että se herättää mielenkiintoa monenlaisia asioita kohtaan ja sen jaksaa lukea lopppuun. Ihanuudestaan huolimatta meillä on jäänyt useita Hjeltin kirjoja kesken kun ei ole jaksettu kuitenkaan lukea niitä vähän kerrasaan loppuun. Kiinnostavaa olisi kuulla Metsän pienen kansan syntyprosessista enemmänkin. Lähtiköhän se liikkeelle tietyistä teoksista vai tietyistä asioista, joiden ympäriltä taidetta etsittiin? Taidetta on kuitenkin mukana sekä komeita klassikkoja, esimerkiksi Eero Järnefeltiä ja Robert Wilhelm Ekmania ja uudempia ja kokeilevampia juttuja kuten vaikka Anni Rapinojan Kasvun aika II, jonka hurmaavista töppösistä on kuva alla.  Julia Vuori on puolestaaan oivaltavasti kuvannut pajunhaltijan poseeraamassa samanlaisissa viereiselle sivulle.

Ajattelen monesti niin, että monista kirjailijoiden valinnoista on ihan turha juputtaa. Ainahan kirjan, elokuvan teatterin tai minkä tahansa hengentuotteen voisi totetuttaa hyvin monella tavalla. Itse olisin kuitenkin kaivannut muuta pääsankaria kuin Väinämöistä miehisen myytin vahvistamisineen. Mietin, että mitäs jos olisikin tietäjänä ja kertojana ollut vaikka Maaemo. Mutta niin tai näin muuta kritisoitavaa en oikein keksikään ja ihana tämä kirja tosiaan on. Eikä Väinämöinenkään onneksi kaikkea tämän kirjan mukaan tiedä ja muutenkin hän on tässä kirjassa onneksi jotenkin ystävällinen ja jopa valju versio siitä Ainoa jahtaavasta, toisen suohon laulavasta, Pohjolaan häröilevästä hurjailijasta tai aviottoman vauvan tapettavaksi määräävästä partasankarista. Joo myönnetään vaikka Kalevala on mielestäni tosi mielenkiintoinen teos niin kun  Kalevala tulee jossain esille ahdistun näköjään jotenkin sen mieskuvasta joka kerta. Kalevalan takia joutui jokunen hieno lapsen nimikin romukoppaan omalle lapselle nimeä miettiessä. Väinämöinenkin on tullut Levannon kirjassa 2000-luvulle ja siitä tulisi kai olla vain tyytyväinen.

Vasemmalla Anni Rapinoja Kasvun aika II sarjasta Luonnon Garderopi, oikealla Julia vuoren yksi näkemys Pajunhaltijasta.

Arvasin etukäteen, että tykkään tästä kirjasta. Siksihän sitä toki arvosteltavaksi pyysinkin. Pidän kirjasta jopa enemmän kuin luulinkaan ja erityisesti se, että se sisältää taidekuvia ihastutti tosi paljon. Sitä en etukäteen tajunnutkaan. Ihan tekisi mieli alkaa penkoa tuon kannessakin olevan taulukuvan salaisuutta. Tämä kirja on niin vau, että mun on aika vaikea siitä luopua. Siitä huolimatta  kirja menee nyt arvottavaksi. Arvontaan pääsee mukaan kommentoimalla tänne tai facebookiin, mitä itse ajattelee tämäntyyppisistä kirjoista. Tykkäätkö ja kenelle ne ensisijassa on suunnattu, lapsille vai aikuisille vai käyvätkö kenelle vain? Ja muutkin kommentit ovat tietenkin tervetulleita. Ja jos on innokas ja haluaa kommentoida kumpaankin tänne blogiin ja facebookiin saa kaksi arpaa arvonnassa. Arvontaan voi osallistua 10.11 saakka.