Varjoteatterin, Nukketeatteri Ofelian ja Annantalon hehkutusta!

Kuva: Asta Korkeamäki

Olin kolmivuotiaan kanssa viime viikonloppuna katsomassa Annantalolla Nukketeatteri Ofelian esitystä Joutsenen siipi. Olin tosi vaikuttunut tästä esityksestä. Anne Lihavainen oli pukeutunut täysvalkoiseen asuun ja esitti marilaisen sadun herkin ottein. Hän korosti äänen merkitystä. Hänen mukaansa äänestä lähdettiin liikkeelle silloin kun ei ollut nykytekniikkaa ja kirjoitettuja tekstejä. Näyttelytila, jossa näimme esityksen oli hieno ja minusta oli vaikuttavaa nähdä teatteria, jossa oltiin niin vahvasti varjojen varassa. Varjoteatteria kun ei oman käsitykseni mukaan juurikaan ole tarjolla nähtäväksi. En itse ole mikään marilaisuuden asiantuntija mutta kansatieteen opintoihini liittyen olen lukenut muutaman kirjan koskien marilaista kulttuuria. Luontouskonto ja tähän liittyvä esimerkiksi puiden ja veden arvostus ja valkoisen värin symbolisesti ja konkreettisesti tärkeä merkitys olivat asioita, jotka muun muassa välittyivät tästä esityksestä.

Mietin itse esityksen aikana, että ehkä esitys ei miellytä pieniä lapsia koska se voi olla hiukan vaikea heille. Olin kuitenkin varmaan omine ennakkoluuloineni väärässä. Hyvin kaikki  jaksoivat kuunnella ja katsella. Lapseni touhuili Annantalolla kaikenlaista muutakin vierailumme yhteydessä ja itse olisin veikannut, että hän olisi kohokohdaksi nimennyt jotakin muuta kuin esityksen, esimerkiksi pullan syömisen kahvilassa tai piiloleikin, kun oli näistä kummastakin kovin touhuissaan. Kun kyselin, mistä hän piti eniten hän kuitenkin painotti pitäneensä esityksestä.  Erityisesti esityksen  kala oli kiinnnostanut häntä. Tämä olikin vaikuttava kohtaus kun iso kala jäi kiinni ongenkoukkuun mutta vapautettiin. Mieleen jäi myös, miten lapsi jännitti esityksen aikana kaatuuko puu. Tämä onkin varmasti juuri sellainen esitys, kuten Lihavainen itse sanoi, että eri ikäiset löytävät siitä jotakin sopivaa itselleen. Lisäksi tällainen rauhallinen esitys, joka etenee verkkaisesti ja tarjoaa koettavaa monille aisteille on nykylapsille myös ihana ja rauhoittava kokemus. Se on  niin erilaista, esimerkiksi kaiken kiireisen mediasisällön keskellä, jonka ympäröiminä lapset saavat varttua.

Käsittääkseni Joustenen siivestä ei ole tiedossa tulossa olevia esityksiä mutta se on tilattavissa Nukketeatteri Ofelialta erilaisiin paikkoihin esitettäväksi. Nukkeateatteri Ofelialla on myös monia muita kiinnostavia esityksiä ohjelmistossaan. Vuosien varrella olen itse nähnyt Mörön unisukat ja Pallon. Kummatkin ovat kiinnostavia esityksiä. Itselleni on jäänyt erityisesti mieleen tuo 0-5 vuotiaille suunnattu Pallo, joka on siitä ihana, että sopii jo vauvoille. En enää muista esitystä kovin hyvin koska siitä on pitkä kun näin sen mutta mieleen on jäänyt, että se oli värikäs ja hauska, ja siinä oli tavoitettu ihan oivasti pienten maailma.



Joutsenen siipi esitys on osa kuvataiteilija Tiina Kolehmaisen ja nukketeatteritaiteilija Anne Lihavaisen   näytttelyä Tarinoiden juurilla. Näyttely on nähtävillä 22.12.2016 asti. Näyttelyn takia kannattaa kyllä Annantalolle mennä lasten kanssa tai vaikka ilman lapsiakin poikkeamaan. Näyttely on mielestäni luonnonmateriaaleineen ja taruineen maadoittava ja rauhoittava. Ja varjojen leikkiä pääsee myös näyttelyssä aistimaan. Lapsille on myös pientä puuhaa tarjolla. Kolmivuotias piirsi mielellään oman kuvansa karhun talvipesään, ja moni muu oli tehnyt samoin.





Annantalolla on muutakin katseltavaa, pohdittavaa ja teatterimahdollisuuskin on vielä tarjolla vaikka Joutsenen siipeä ei enää olekaan siellä mahdollista nähdä. Käsin kirjottu -näyttely, joka jatkuu enää 18.12 asti käsittelee  Itä-Euroopan romanien arkea ja perinnekäsitöitä. Näyttelystä voi tehdä myös eettisiä joululahjaostoksia ja hankkia romanisiirtolaisten työpajoissa tekemiä perinnekäsitöitä. Itse ostin muutaman korun koska ne olivat kauniita ja ajattelen, että romanien ahdinko on asia, johon meidän tulisi voida vaikuttaa. Ensisijassa tietenkin oloja tulisi korjata lähtömaissa mutta mielestäni ihmisiä täytyy auttaa myös siellä, jonne he pakon sanelemana päätyvät. Kuten näyttelyssäkin todettiin: Tänne jäisin jos vain voisin mutta tuuli pakottaa lähtemään. Monet Iso Numero -lehteä kauppaavat romanit myyvät tällä hetkellä myös joulukortteja, jotka ovat kauniita ja ammentavat esimerkiksi juuri varjoteatteriaiheista. Suosittelen hankkimaan tämän viisi euroa maksavan korttinipun haluaisi sitten tukea hyvää asiaa tai vaikka vain hankkia herkkiä kortteja. Sunnuntaina 18.12 Annantalolla on mahdollisuus myös nähdä varjoteatteria kun nukketaiteilija Elviira Davidow esittää klo 14 Viisaan hevosen tarina -varjoteatteriesityksen. Tähän yli 6-vuotiaille soveltuvaan ilmaiseen esitykseen on näköjään vielä  paikkoja jäljellä. Kannattaa varmasti ilmoittautua kun varjoteatteria on harvoin mahdollisuus nähdä ja uskon, että myös aiheena Euroopan romanien historia ja toisaalta nykyhetken haasteet on mielenkiintoinen.  



Tälle yli 6-vuotiaalle joukkiolle sopinee myös mainiosti käydä samalla kurkistamassa Pasi Pitkäsen Kepler62 -näyttely, joka jatkuu 15.1.2017 saakka. Huomaan, että tämä tekstini on yhtä hehkutusta. Mutta Annantalo on kyllä ihana paikka! Melkein jatkuvasti useita näyttelyitä, paljon tapahtumia ja lapsiystävällinen kahvila. Tälläinen ilmainen paikka Helsingin keskustassa on kyllä ihan parasta. Onneksi Annantalo on olemassa!

Pasi Pitkäsen Kepler62 -kirjasarjaan tekemää kuvitusta
Kuvaajan nimi korjattu ylimpään valokuvaan.

Kommentit