Herra Gummit - helppolukuista huumoria lapsille!

Andy Stanton (teksti), David Tazzyman (kuvitus):  Herra Gummi ja salapiilo, (englanninkielinen alkuteos Mr Gum and the Secret Hideout, alunperin 2010, suomennos Jaana Kapari-Jatta) 2017. Helsinki: Kustantamo S&S.


"Mun suosikkikirjasarjaa!"

Siinä kahdeksanvuotiaan kommentti heti hänen nähtyään kirjan Herra Gummi ja salapiilo. Emme ole lukeneet kaikkia Herra Gummi kirjoja, mutta useamman kuitenkin. Ja ihan hyvä, ettei kaikkia ole vielä luettu. Nyt kun tokaluokkalainen lukee jo jonkin verran itsekin kirjoja, niin hän saa lukea näitä ihan itsekseenkin. Pukinkonttiin ostin jo sen innostamana, että lapsi pitää näistä niin paljon, yhden meillä lukemattoman sarjan kirjan.

Muistan kun luimme ensimmäisen Herra Gummin esikoisen ollessa viisivuotias. Hän olisi halunnut kuulla koko kirjan yhdeltä istumalta, jos vain olisin ehtinyt lukea.  Nämä ovatkin mainioita myös itse lukeville lapsille. Sivuja on Salapiilossa kokonaiset 228, mutta koska tekstiä on yhdellä sivulla vain vähän, niin kirjan ahmiminen sujuu nopeasti. Niille sivuillekin, joissa ei ole kuvia, on teksti sijoitettu sivujen keskelle ja fontti on isoa.


Tykkään näistä Herra Gummeista tosi monessa. Ovat hauskoja, jopa hulvattomia. Kirjoissa on David Tazzymanin mustavalkoinen ja tahallaan suttuinen kuvitus. Pokkarimuoto on myös toimiva kevyenä, ja toivottavasti myös ekologisena vaihtoehtona ja saisi minusta olla (lasten)kirjoissa yleisempikin. Vähän toki kuluvat käytössä, mutta silti kestävät  hyvin useampiakin lukijoita, pienistä hiirenkorvista ja kansien rypyistä huolimatta.

Jos teillä tykätään vaikka Me Ponnekkaista, Roald Dahlin kirjoista tai Kapteeni Kalsareista, niin suosittelen tutustumaan myös Herra Gummi -sarjaan. Kirjoissa on mainostekstit, joissa niitä mainostetaan niin hauskoiksi, että pissat tulevat lukijoilta housuun. Niin ei onneksi sentään ole meillä käynyt, mutta hauskoja hetkiä meillä on näiden parissa vietetty. Kummalliset tapahtumat ja liioittelut suorastaan pursuavat kirjojen sivuilta.

Lamonen-Pulissa asuu joukko hassuja ja persoonallisia hahmoja kuten sherryään nauttiva, kamalia aikoja elävä, ja seikkailuihin päätyvä Vanha mummu. Polly seikkailee eriskummallisten tuttaviensa kanssa hyvän puolesta. Polly on hyvä sankari kirjoihin, tavallinen ja fiksu tyttö. Herra Gummi ja lihakauppias Ville Viljami Kolmas järjestävät haasteita  Pollylle ja Perjantai O'Velalle ja muille lamonen-pulilaisille. 




Salapiilossa pulmana on se, että kaupungin pilvet ovat outoja ja ilmassa on saastumista. Niinpä Polly ja Perjantai O'Vela perustavat Pilvi ja jogurttiosaston, ja lähtevät selvittämään tätä mysteeriä.

Herra Gummit edustavat koomista huumoria ja ammentavat nonsensen perinteestä. Yleensä, kuten tässäkin kirjassa, niissä pelastetaan Lamonen-Pulin kaupunki suorastaan tuhoutumiselta. Kirjallisuuden tradition tuntemus näkyy kirjoissa. Tässä kirjassa keskustellaan esimerkiksi William Shakespearen kanssa ja lainataan sujuvasti tutuista lastenrunoista ja A.A. Milnen Nalle Puhista. Kirjan kirjallisuusviitteet ovat siitä hauskoja, että lapset tunnistavat niitä hyvin itsekin. 

Olen näitä lukiessa välillä miettinyt, että paha on näissä kirjoissa rumaa, ällöttävää ja lihavaa. Tästä tulee välillä sellainen olo, että tuleeko näitä kirjoja lukiessa tahattomasti vahvistaneeksi tällaista ajatusta lapsissa. Itse en kuitenkaan ole erityisesti sensuroinnin kannalla lastenkirjoissa. Ajattelen, että tällainenkin asia voi toisaalta olla ihan hyvä keskustelunherättäjä. Meillä on ainakin keskusteltu myös tästä näkökulmasta näistä kirjoista.


Herra Gummi kirjoissa on myös laadukas käännös. Jaana Kapari-Jatalla on hieno ja persoonaallinen tyyli kääntää, eivätkä odotukset pettäneet tämänkään kirjan osalta.






Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kommentit