Suomeksi ja arabiaksi anarkistisin käärein, sisäisesti viisaasti.

Muhaned Durubi ja Katri Tapola



Esittelen kirjan, joka on etukannen alusta takakannen loppuun timanttinen vaikka  mosaiikkinen kuvaisi sitä  kai paremmin. Osallistuin Teoksen kevään kirjojen pressiaamiaiselle, jossa esiteltiin myös suomalais-arabialainen kuvakirja, Siinä sinä olet.  Haastateltavina olivat kirjan kirjoittanut  Katri Tapola ja sen kuvittanut Muhaned Durubi. Aya Chalabee on kääntänyt kirjan arabiaksi ja kirja on täysin kaksikielinen.




Katri Tapola on useissa lastenkirjoissaan kuvannut eri ikäisten lasten touhuja ja sisäistä maailmaa ansiokkaasti ja kiehtovasti. Pienen prinsessasadun ja Pienen prinssisadun Kaisa ja Pauli saivat Toiveretkeen  ystäväkseen arabiprinssi Salaman. Toiveretki syntyi kun turvapaikanhakijoita tuli Suomeen aikaisempaa enemmän. Tapola kertoi  Siinä sinä olet -kuvakirjan syntyneen kun hän seurasi läheltä vastaavan tyyppistä tilannetta omassa ystäväpiirissään. Durubi kertoi, että hän pystyi itsekin poliittisena pakolaisena samastumaan kirjan kokemuksiin ja perheen ikävään. Kirjoittajan, kuvittajan ja kääntäjän yhteistyö on tällaisessa kirjassa iso prosessi ja Tapola ja Durubi kertoivat siitä, miten heidän yhteistyönsä myös muokkasi tarinaa.

Kirjan tarinassa myötäeletään pienen tytön, Saman, kokemuksia ja kaipuuta  kun isä on kaukana ja oma tulevaisuus epävarma. Tapolan kieli on runollista ja sanoja on säästetty niin, että jokainen niistä vaikuttaa punnitulta. Kymmenenvuotias lapseni osasi arvostaa tätä kirjaa. Erityisesti hän kehui kirjan isän viisautta. Kirjassa on rankka aihe. Silti siinä on epävarmuuden keskellä myös lämpöä ja toivoa. Kirjasta välittyy viesti siitä, miten huolten jakaminen keventää  niitä. Lapsen tunteille annetaan sijaa. Kaukana olevia saa kaivata mutta heidät voi tuntea myös lähellä etäisyydestä huolimatta.



Kustannustoimittaja Matias Kuokkanen haastattelee Katri Tapolaa ja Muhaned Durubia.



Kirjan kansi on kuin anarkistinen karkkipaperi. Koko kirjan kuvitus lumoaa. Anarkistisuutta voi aistia läpi kirjan mutta kuvituksessa on paljon muutakin.  Jotain modernia ja jotain perinteistä, kaunista ja rujoa, pastellia ja tummuutta samassa paketissa. Kirjan lehdiltä löytyvät pienet lumoavat yksityiskohdat kuten pupu, joka on saanut solmion kaulaansa.  Yksityiskohdista huolimatta lasten keskiöön nostaminen on kuvituksen ansiona.

Kuvituksessa lyövät kättä arjen konkreettiset asiat, lapsen unelmat, toiveet ja symboliset merkitykset. Seinissä on  piirustuksia kun ei kokemuksille ja tunteille löydy sanoja. Leija voi lentää vaikkei itse voi. Puhelimeen kohdistuu toivo ja pelko. Se edustaa tärkeitä  hetkiä mutta myös mustasukkaisuutta  ja kiukkua. Matkalaukku symboloi pitkään odotettua ja toivottua matkaa, uutta maata ja mahdollisuutta päästä elämään yhdessä kauan kaukana olleen isän kanssa. Matkalaukun voi kuitenkin joutua purkamaan vielä monta kertaa.







Mielestäni suomalais-arabialainen kaunis kuvakirja olisi palkinnon arvoinen kulttuuriteko. Itse ostin jo  yhden kappaleen lapseni päiväkotiin, jossa on useita arabiankielisiä lapsia, koska omasta kirjastani en malta luopua. Uskon kirjan tuottavan päiväkodissa iloa monille. 




Maailmassa on mielestäni  välillä pakko olla poliittinen. Tällä kirjalla on  arvo lapsen kokemuksen ymmärtämisen, kauniin kielen ja upean, omalaatuisen kuvituksen vuoksi. Näiden asioiden  varassa kirja on jo sinällään upea. Useammalle kielelle käännettyjen lastenkirjojen soisi ylipäätään yleistyvän. Omankieliset kirjat olisivat tärkeitä monissa perheissä ja ne tukisivat lasten äidinkielen ja näin myös yleisemmin kielitaidon kehitystä mutta ehkä vielä enemmän kokemusta siitä, että on osa yhteiskuntaa.  Jokaista hyödyttää lukea monenlaisista kokemuksista, sellaisistakin, joita ei voi ehkä omalle kohdalleen kuvitella. Monilla lapsilla on kokemuksia ikävästä. Ehkä on kaksi kotia, ehkä isovanhemmat ovat kaukana, ehkä joku läheinen on kuollut... Uskon, että kirja puhuttelee myös muita kuin pakolaisuudesta tai siirtolaisuudesta kokemusta omaavia lapsia paitsi empatian oppimisen myös heidän omien vastaavantyyppisten kokemustensa kautta.


Lehteilin tätä kirjaa ensimmäisen kerran lähes samoilla hetkillä kun luin perussuomalaisten kulttuuripoliittista ohjelmaa.  Kirjan arvo nousi tätä taustaa vasten vielä korkeammalle kuin ilman tuota toista lukukokemusta. Perussuomalaisten kulttuuripoliittisen ohjelman perusteella tämä kirja olisi melko varmasti monikulttuurista propagandaa, jota he vastustavat. Todellisuudessa esimerkiksi me Helsingin lähiöiden asukkaat asumme monikulttuurisissa yhteisöissä. Minä haluan sanoa ääneen sen, että juuri tällaisia kirjoja tarvittaisiin. Niitä tarvittaisiin paljon enemmän, ja muillakin kielillä, kuin tämä yksi uranuurtaja. 




Olen saanut Siinä sinä olet -kirjan arvostelukappaleena Teokselta. Kiitos!

Kommentit