Salainen puutarha kutsuu Kansallisteatteriin

Kuva: Sanna Breilin

Lapsuuden suosikkikirjan näkeminen teatterin lavalla on aina upeaa. Viime lauantaina pääsin lasteni kanssa salaiseen puutarhaan.

Kansallisteatterin lämpiö on hieno miljöö, joka tarjoaa puitteineen monenlaisia mahdollisuuksia esitykselle. Ja niitä tässä osattiin hyödyntää. Yleisö haetaan alhaalta valtavan käärmeen  kanssa. Kun kävelemme ylös lasimaalausikkunat hehkuvat ihanaa valoa. Istumme valtavalla kauniilla matolla. Lämpiössä tilaan kuuluva sisustus taipuu myös materiaaliksi esitykseen. Pirjo Kivimäen nuket ja  Juha Laukkasen nukettaminen hurmaavat ja hauskuuttavatkin ja esimerkiksi laivan keula on tavattoman kaunis lavastuksessa. Ville Virtasen tekemä videotaide on tässä esityksessä myös kohdallaan.

Kuva: Sanna Breilin

Salainen puutarha tuntuu Laukkaselle oivalta valinnalta siksikin, että me tiedämme hänet nimenomaan Talvipuutarhan teatteriesityksistä. Toki Sytkyt keikkailee jatkuvasti muuallakin mutta silti tämä esitys tuntuu istuvan varsin hyvin Juha Laukkasen laajaan tuotantoon.

Kuva: Sanna Breilin

Kymmenenvuotias lapseni sanoi, että lapset pitävät Laukkasen esityksistä koska ne ovat yksinkertaisia.  Juonet ovatkin usein, kuten Salaisessa puutarhassa, vahvasti yksinkertaistettuja ja myös satumaistettuja. Silti tasot värisevät ilmassa, vallankin niille,  jotka tuntevat alkuperäisen tarinan.

Kuva: Sanna Breilin

Klassikkokirjaa Salainen puutarha eivät lapseni todennäköisesti tule lukemaan vaikka lainasimmekin sen heti teatterin jälkeen kirjastosta, koska halusin itse lukea  lapsuuden suosikkiani. Keskustelimme kuitenkin  kirjan ja esityksen eroista ja yhtäläisyyksistä. Kummassakin tulevat esille ystävyys kantavana voimana ja vaikkapa lasten ulkoilu nähdään yhä suomalaisessa 2020-luvun  kontekstissa hyvinkin tärkeänä asiana. Vaikka F.H. Burnettin kirjassa onkin demokraattinen ote, on se kuitenkin oman aikansa tuotteena kolonialistinen. Tässä mielessä olisin toivonut, että kun esityksessä puhuttiin eroista ja niiden merkityksettömyydestä ystävyydessä,  että ulkonäköön liittyvät etniset erot olisi otettu vielä rohkeammin esille. Vammaisuutta sen sijaan on hyvin harvoin lastenesityksissä esillä ja siksikin Salainen puutarha tekee  kiinnostavan poikkeuksen.

Suosittelen esitystä erityisesti niille, jotka haluavat kokea kauniin esityksen lastensa tai läheisten lasten kanssa komeassa ja arvokkaassa miljöössä.

Salaiseen puutarhaan voi päästä Kansallisteatterissa lauantaisin 25.4.202 saakka. Lisätietoa esityksestä löytyy Kanssallisteatterin sivuilta.

Me saimme esitykseen liput. Kiitos Kansallisteatteri ja Sytkyt!

Kuva: Sanna Breilin