Teatterimuseo


Olen käynyt Teatterimuseossa lasten kanssa useamman kerran koska museo sattuu sijaitsemaan Kaapelitehtaalla, jossa isompi lapsi käy säännöllisesti harrastuksessa. Kun on tultu paikalle ajoissa, ja on pitänyt keksiä joku sisätila, missä viettää aikaa, on Teatterimuseo ollut oiva valinta. Teatterimuseoon lapset ovat tulleet mielellään ja museokortilla olen päässyt sinne ilmaiseksi (lapsetkin ovat yleensä päässeet ilmaiseksi, jollakin kerralla jouduin kuusivuotiaasta maksamaan eli hiukan vaihteleva on ollut museokortilla maksukäytäntö), joten se on siksikin ollut houkutteleva kohde  vaikka aikaa olisi ollut suhteellisen vähänkin käytettävissä.



Museossa on vähän jännittäviäkin juttuja kaikkine naamioineen ja rekvisiittoineen. Heti sisään tullessa voi katsoa videon siitä, mitä kaikkea tässä museossa voikaan puuhailla. Lapset löysivät videosta vinkkejä, esimerkiksi komeron, josta voi tehdä katoamistempun.




Lapset ovat tykänneet kovasti museosta, jossa pystyy esimerkiksi pukeutumaan ja esittämään itse teatteria. Olen itse miettinyt, että museossa olisi joskus hauska käydä ihan vain aikuisseurassakin niin ehtisi vaikka itsekin kunnolla tutkia roolivaatteita, pukeutua niihin ja ehkäpä kokeilla lavalla esiintymistäkin. Hauskaa on se, että myös valoja ja ääniä pääsee kokeilemaan. Tuntuu, että jokaisella käyntikerralla lapset  ovat löytäneet jotakin uutta. Ensimmäinen kerta meni enemmän vain katsellessa ja muilla kerroilla on sitten näytelty ja pukeuduttu itsekin enemmän, viimeisellä käynnillä lapset innostuivat myös nukketeatterihahmoista. Ensimmäisellä vierailukerrallamme lapset olivat erityisen ihastuneita studioon, jossa pystyi esiintymään esimerkiksi meteorologina tai avaruudessa. Viimeisellä käyntikerralla tämä laite tosin oli rikki ja vain sääkartta oli valittavissa käyttöön. Olemme olleet paikalla keskellä päivää ja usein osa museosta on ollut ainakin osan aikaa kiinni tiloissa kokoontuvan harrastusryhmän vuoksi. Tästä ei meille ole juuri harmia koitunut mutta ehkä olisi harmittanut  jos olisi kyse vain kertakäynnistä pitkän matkan päästä ja olisi ostanut liput normaalisti.



Samassa rakennuksessa on myös Hotelli- ja ravintolamuseo sekä Suomen valokuvataiteen museo. Niissäkin olemme käyneet ja varsinkin Hotelli- ja ravintolamuseo on lapsista ollut hauska myös. Itsekin tykkäsin esimerkiksi laulaa karaokea tuolla. En ole ennen laulanut ja kun ei (ainakaan tietääkseni) ollut ketään muita kävijöitä paikalla keskellä päivää viikolla niin ihan rauhassa sai laulella. Hotelli- ja ravintolamuseo onkin vaikuttanut jotenkin vähän turhankin rauhalliselta, vierailijoita ei juuri ole meidän käyntien yhteydessä näkynyt eikä henkilökuntaakaan. Teatterimuseossa on meidät yleensä toivotettu henkilökunnan taholta ystävällisesti tervetulleeksi ja olemme saaneet heiltä vastauksia meitä mietityttäneisiin kysymyksiin. Jotenkin ravintolamuseossa voisi myös kuvitella olevan pienen ravintolan. Kahviautomaatti sentään näytti tiloista löytyvän. Toisaalta ymmärtää, ettei ehkä hiljaiseen pieneen museoon kannata sellaista perustaa kun Kaapelitehtaan Hima & Sali on samassa talossa ja monta muutakin ruokapaikkaa sijaitsee Ruoholahdessa lähellä.


Teatterimuseossa on 8.1.2017 saakka näyttely Kun maailma ei riitä. Satulavastuksia. Katariina Kirjavainen on tehnyt sinne erilaisia satulavastuksia. Emme ole vielä nähneet näyttelyä mutta sitä on tarkoitus käydä katsomassa. Onneli ja Anneli leikkejä pääsee näyttelyssä itse puuhailemaan ja muuten tutustumaan tuttuihin satuhahmoihin kuten Kolmeen iloiseen rosvoon ja Maija Poppaseen. Kuulostaa hauskalta!

Kommentit