Soiva kansanlaulukirja tarjoaa musiikin iloa!

Soiva kansanlaulukirja koko perheelle (2017) Maija Karhinen-Ilo & Leena Järvenpää & Katriina Heilala (toimittaneet) Päivi Arenius (kuvitus) ja Freija-yhtye (sovitukset ja säestys)  Helsinki: Tammi.

Ajattelin etukäteen, että Soiva kansanlaulukirja on varmasti ihan mahtava pakkaus. Ja juuri sellainen se on! Meillä on useita soivia kirjoja ennestään ja ne ovat saavuttaneet ison suosion. Meillä on tämän kirjan parissa  vietetty monia hauskoja ja hassujakin hetkiä. Kirjan idea on yksinkertainen. Nappeja painelemalla löytää toivomansa säestyksen jonka voi kuunnella ja jonka tahtiin voi laulella. Kirjan sivuilta löytyvät nuotit, sanat ja houkutteleva kuvitus. Ja tässä kirjassa säestys on hyvä. Sen takaa Freija-yhtyeen ammattitaito. Joihinkin lauluihin löytyy myös leikkiohjeita. Kun kirja oli tullut meille postitse, lehteilin ja laulelin innoissani. Ekaluokkalainen nauroi kaverinsa kanssa kun hoilottelin kirjan Alkuvirttä 

Ruvetkasme, rohjetkasme

Ruvetkasme, rohjetkasme, kauniissa joukos
älkäs ääntämme hävetkö, kauniissa joukos
vaikk' on lapset laulamassa, kauniissa joukos
pikkuiset pirisemässä, kauniissa joukos
heikot virttä heittämässä, kauniissa joukos

Moni muukin laulu kirjassa naurattaa. Kirjassa on monta mukavaa eläinlaulua, erityisesti viehättäviä tai hauskoja lintulauluja kuten Hetkun ketkun (Musta ja valkea kana) ja Pikkulintu riemuissaan. Tietenkin kirjasta löytyy myös perinteisiä ja herkkiäkin rakkauslauluja, kuten Kalliolle kukkulalle ja Tammerkosken sillalla. Erityisesti lapsia on naurattanut laulu Minun kultani kaunis on. Se on muuten aika vetävä kipale, mutta kiusaamisen rajamailla siinä kyllä liikutaan ja se on ehkä siksi hiukan hämmentävä laulu aikuiselle kuulijalle. Omille lapsilleni monet laulut ovat sopivasti vieraita, joistakin lauluista on jopa ekaluokkalainen sanonut, ettei ymmärrä niiden sanoja. Kansanmusiikkiin tutustuminen onkin parhaimmillaan tutustumista rikkaaseen kulttuuriperintöön ja  vähän vanhempiin ilmaisumuotoihin. Päivi Areniuksen kuvitus on värikäs, iloinen ja lapsenmielinen.

Näitä soivia kirjoja voi käyttää monin tavoin myös muuten kuin yhteisiin musiikkihetkiin. Olen monesti kuullut, että taaperoperheissä tällainen kirja antaa vanhemmalle mahdollisuuden esimerkiksi rauhalliseen kahvitteluhetkeen tai mahdollistaa jonkin välttämättömän kotityön tekemisen, johon ei lasta pysty ottamaan mukaan. Moni taapero nimittäin touhuaa itsekseen kirjan kanssa pitkiä aikoja todella mieluusti. Kun meille tuli ensimmäinen soiva kirja, jouluaiheinen, pienin perheenjäsen soitti monta kuukautta (pitkälle uuden vuoden puolelle...) aika usein lähes vain ja ainoastaan yhtä tiettyä laulua. Kirjaa ei hänestä saanut avata ollenkaan eikä varsinkaan minun alkaa raakkua näitä laulunsanoja hienon säestyksen päälle. No hän ei yleensäkään ole ollut niin innostunut kuuntelemaan äidin lauluja kuin vanhempi lapsi... Yhden säestyksen jatkuva soittaminen meinasi jo olla vähän rasittavaa ja kirja "katosikin" toimestani jossain vaiheessa löytyäkseen sitten seuraavan joulun alla uudelleen.  

Myös aikuiset vieraat ovat meillä innostuneet sarjan kirjoista. Kirjaa katsellessa ja ääniraitaa kuunnellessa voi vaikka muistella kouluaikoja. Ainakin omassa koulussani laulettiin vielä 1990-luvulla paljonkin näitä lauluja kuten Asikkalan puiset rattaat ja Kotimaani ompi Suomi. Rehellisyyden nimissä olen itse ehkä vielä enemmän innostunut tästä kirjasta kuin lapset vaikka heillekin se on ollut mieleinen. Ajattelen, että se on ehdottomasti yksi hyvän lastenkirjan  tai -levyn tunnusmerkki, että aikuinen jaksaa kiinnostua myös. Uskaltaisin veikata, että tämä kirja olisi varmasti hyvä hankinta myös  monien isovanhempien ja lasten yhteisiin hetkiin. Kolmevuotias on myös kertonut, että hänen päiväkodissaan soivia kirjoja käytetään mieleisissä musiikkihetkissä.

Kiekkumaralla. Kansanlauluja lapsille (2007) Leena Järvenpää ja Maija Karhinen-Ilo (toimittaneet), Marjo Nygård-Niemistö (kuvitus), Freija-yhtye (sovitukset). Helsinki: Tammi. Kirja sisältää cd:n.

Tässä yhteydessä on ihan pakko mainostaa myös vanhaa lastenkirjaa nimeltään Kiekkumaralla. Kansanlauluja lapsille. Kirjaa ja levyä ei ole ilmeisesti enää saatavissa, mutta sellaisen voi toki löytää hyvällä onnella esimerkiksi kirjastosta tai kirpputorilta. Tähän kirjaan on koottu omasta mielestäni ehkä vielä vetävämmät suosikit kuin Soivaan kansanlaulukirjaan. Pisteitä siitä, että kirjoissa on eri laulut, vaikka tekijät ovat pitkälle samat. Olonkolos taitaa olla ainut laulu, joka löytyy kummastakin kirjasta. Lauloin Kiekkumaralla kirjan lauluja todella paljon silloin kun esikoiseni oli pieni ja levykin soi meillä ahkerasti. Kirjasta ja levyltä löytyvät sellaiset suorastaan pienet menevät tarinat kuin Kettu ja korppi, Kiekkumaralla ja Oli ennen onnimanni mutta toisaalta siinä on myös herkkiä hellyttelylauluja, kuten Sano sano tai kaihoisa Jos voisin laulaa. Kirjassa oleva Soua sorsa, lieku lintu on mielestäni ehkä kaunein kehtolaulu, minkä tiedän, ja esikoinen nukahtikin usein tämän laulun tahtiin. 

Soiva kansanlaulukirja on saatu pyynnöstäni kustantajalta. Mielenkiintoinen arvio kirjasta löytyy Tänään on kaunis päivä -blogista.

Freija muuten esiintyy kaupunkitansseissa Helsinki-päivänä 12.6 Annantalon Helsinki-päivässä. Facebookissa jakelen myös muita vinkkejä Helsinki-päivään ja muutenkin tietenkin tapahtumavinkkejä kesää varten, erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta katsottuna.