 |
| Julisteen kuvitus Hannu Lipponen |
Poika ja Korppi koskettaa ja liikuttaa. Kyynellyin jo ensiaamun alkupuolella. Hämeen Kuninkaallisen Nukketeatterin tarina on vahva ja herkkä. Yksin sodan jalkoihin jääneestä pojasta kertova tarina olisi koskettanut koska tahansa. Se on myös kipeän ajankohtainen maailmassa, jossa pakolaisten määrä on lisääntynyt, ja jossa Australia, Eurooppa ja Yhdysvallat valvovat rajojaan yhä tiukemmin.
 |
| Kuva: Antti Kemppainen |
Pojassa ja Korpissa sekoittuvat päivä- ja unimaailma ja toisaalta arki maassa ja taivaalta tulevat kauhut. Taivaalta tulee myös korppi, toinen inhimillinen olento. Päivän maailmassa poika yrittää pitää arkeaan kasassa mahdollisimman normaalein askarein siitä huolimatta, että sota riehuu ympärillä pommikoneineen. Poika on ihan yksin. Hänen hävinnyt perheensä on vain kuvana seinällä ja unissa. Poikakin ampuu ritsalla, kuin hädissään, lentokoneiden tullessa. Yhteyttä toisiin ihmisiin ei ole. Korkeintaan on pelko siitä, että sotilaat löytävät. Jonkinlainen yhteys muihin ihmisiin toteutuu välillä rätisevän radion puheen ja tanssittavan musiikin kautta.
Pojan mahdollisuudet toimintaan ovat rajalliset. Pojan maailmassa ei ole koulua, ystäviä, puistokäyntejä, vierailuja tai iltasatuja ja monia muita meidän normaalin arkemme asioita. Rutiineista ja jonkinlaisesta arjen kulusta hän pyrkii kuitenkin pitämään kiinni. Vaikeuksien keskellä hän myös etsii pientä kauneutta ympäriltään. Unimaailma, jossa ovat sekä onnelliset muistot että sodan pelot ja kauhut, toteutetaan kauniisti varjoteatterin ja äänten keinoin. Taivaalta putoaa korppi, jota poika alkaakin hoitaa ja jolta hän saa myös itse lohtua.
 |
| Kuva: Antti Kemppainen |
Korppi on esityksessä pieni nukke. Näyttelijä ottaa myös hänen roolinsa samoin kuin sotilaan roolin. Tätä esitystä katsoessa miettii, miten voikaan eloton nukke niin liikuttaa ja koskettaa. Mutta niin se vain on taitavien nukettajien käsissä. Poika ja Korppi on lähes sanaton esitys. Hyvän huomenen ja yön toivotukset kuitenkin rytmittävät esitystä.
Hannu Räisän ja Antti Kemppaisen tekemä lavastus on kiinnostava. Siinä viehättävät pienet tarkat yksityiskohdat kuten hana, josta tulee oikeaa vettä, teekuppi tai rätisevä sähköviritys.
Yleisössä oli paljon aikuisia ja itsekin olin paikalla ilman lapsia koska lasteni esityskiintiö oli jo Hippaloiden kuluessa ehtinyt täyttyä. Mutta myös yleisössä olevat lapset jaksoivat keskittyä erinomaisesti. Ikäsuositus kolmivuotiaasta alkaen tuntuu ehkä hiukan alhaiselta tälle esitykselle. Mutta kyllä keskittyvät kolmivuotiaat varmasti esityksen jaksavat katsoa. Ja on hyvä, että lapsille tehdään esityksiä myös vaikeista aiheista. Pienten kanssa kannattaa kuitenkin varautua keskusteluun esityksen jälkeen. Esitys on surullinen mutta lohdullinen. Poikaa ja Korppia on ollut tekemässä iso työryhmä. Kaikkineen täytyy sanoa, että kyseessä on hieno ponnistus, jolle uskoisin löytyvän myös kansainvälistä kysyntää.
Poika ja Korppi on mahdollista nähdä Hämeenlinnassa Elomessuilla 11-12.8.
Tietoa Hämeeen Kuninkaallisesta nukketeatterista löytyy täältä ja Facebookista.
Sain lippuni esitykseen blogin kautta. Kiitos!
Kommentit
Lähetä kommentti