Sari Airola on yksi lempikuvittajistani lastenkirjoissa. Olen ihastellut aiemmin kuvituksia esimerkiksi kirjasta Lentävät syntymäpäivät minareettimaassa ja Ulla Lehtosen kirjoittamasta Metsän outo vieras kirjasta. Näiden Leonardo kirjojen parasta antia itselleni onkin kaunis, kekseliäs ja lumoava kuvitus.
Lainasin näitä kirjastosta ja on nyt luettu näitä iltasatuina kaksivuotiaan kanssa ja näitä on ollut kiva lukea yhdessä. Näistä tulee jotenkin mieleen Tomppa-kirjat. Varmaan ovat Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen Tomppansa lukeneet. Kuitenkin Leonardon elämää kuvataan vähän toisella tavalla kuin Tompan. Varsinkin Nuotion lastenkirjallisuudesta itselleni tulee ensiksi mieleen runot ja jotain sellaista näistä tarinoista löytyy, runollisuutta sekä tekstin että kuvituksen tasolla. Leonardo kirjojen kohdalla ei enää ajankaan muttumisen vuoksi voisi kuvitella, että vaunuja työntävä kummisetä olisi jättänyt hänet kaupan ulkopuolelle nukkumaan.
Leijonavauva nukkuu ison osan päivästä ja näkee ihania unia. Lisäksi hän seurailee auringon juoksua seinällä, kääntyy, ottaa sukan jalasta, kuulee musiikkia ja muita mielenkiintoisia ääniä ja nauttii kylvystä. Leonardoakin harmittaa paksun vaatekerran pukeminen vaunulenkille lähtiessä mutta toisin kuin Tompan, jonka huuto loppui vasta vaunujen rullattua jonkin aikaa, Leonardon kohdalla tämä siirtymätilanne kuvataan jotenkin kevyemmin ja hellemmin. Kun ulos on päästy onkin mukava pötköttää pupun vierellä. Leonardo pääsee ihanasti syliin hellittäväksi ja hänen ympärillään on läheisten joukko huolehtimassa ihanasta vauvasta ja myös aikuisten jaksamisesta.
Leonardon työt kirjassa kiireisen taaperon päivä on täynnä puuhaa. Pientä sekasotkuakin syntyy mutta siitä ei stressaannuta. Villasukista syntyy lattialle ihana mato ja kengät löytävät tiensä kirjahyllyyn: Nyt kirjoillakin on paljon hauskempaa. Ne voivat seurustella kenkien kanssa. Leonardon maailma on täynnä ihmeitä: lamppuja ja niiden napsuttelua valokatkaisimesta, oksien keräämistä ja mullan mylläämistä. Koko perhe rentoutuu työpäiviensä jälkeen illalla pötköttelemällä.
Se mitä kutsuin näissä kirjoissa taiteellisuudeksi ja runollisuudeksi tekee näistä ehkä vähän haastaviakin pienille lukijoille. Haaste on kuitenkin positiivinen juttu. Meillä nämä olivat lapsen mielestä ensimmäisenä lukuiltana aika tyhmiä mutta toisesta alkaen olivatkin sitten hänestä jo tosi hyviä.
Kommentit
Lähetä kommentti