Kesälukumaraton on ollut käynnissä jo hyvän aikaa ja moni on tainnut lukea kirjakaupalla. Itse aloitan tänään klo 20.20 niin voin sitten lukea huomiseen klo 20.20 asti. Jos jaksan niin luenkin varmaan yöllä myöhään mutta muuten en kyllä varmaan kovin paljon. Olen tässä viikonlopun aikana alkanut lueskella Tuula Karjalaisen Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta teosta, jossa olen päässyt juuri Janssonin hienon ex-libriksen kohdalle ja jatkan siis tuosta sivulta 99 kirjan lukemista illalla. Lisäksi lueskelen lasten kanssa satukirjoja ja saatan välillä huvikseni vaihtaa omaakin lukukirjaani.
Michael Bondin Paddington. Karhuherran seikkailut 1-3 valikoitui lukupinoon siksi, että oli meillä muistaakseni yksi viime kesän suosikeista vanhemman lapsen kanssa. Myös Paddington elokuvana on meillä vielä katsomatta ja sen voisi joskus katsoa.
Päivitystä noin klo 23:
Iltasatuaikaan luinkin satuja meidän pienemmälle niin ainakaan vielä ei Paddingtoniin tartuttu. Luettiin sen sijaan nämä meillä moneen kertaan luetut kirjat:
Erityisesti Réka Kiralyn ja Marika Maijalan Topin nokinenäpäivä on mielestäni tosi ihana. Säheltävä Topi kissa hurmaavine ystävineen ei voi olla saamatta hymyä huuleen ja nuo kirjan luukut ovat ihania. Kirja on myös kestävä, toisin kuin monet muut luukkukirjat. Montaa sivua näistä lastenkirjoista ei kyllä muodostu ja niilläkään sivuilla ei montaa sanaa ole.
Lisäksi olen lukenut Tuula Karjalaisen kirjaa Tove Janssonista. Se on tosi mielenkiintoinen. Aloitin kesälukumarotin sivulta 99 ja nyt olen sivulla 153 eli en ole kovin paljon vielä lukenut. Mutta ilta on vasta nuori, saatan lukea pitkäänkin tai sitten nukahdan pian, katsotaan miten kirja vie mukanaan vai viekö väsymys voiton. Tuo kirja on tosi kiehtova kurkistus Tove Janssonin elämään ja hänen aikansa taidepiireihin ja niiden ihmissuhteisiin, sota-aikaan ja vaikka mihin. Nyt olen päässyt muumeihin asti. Sitä edeltävät asiat ovat kirjassa olleet tosi kiinnostavia koska taidemaalarina Janssonin tuotanto on itselleni paljon vieraampaa kuin muumituotanto.
Ajattelin etukäteen, että seurailen muiden maratoniin osallistuvien blogeja ja lukemisia mutta en oikeastaan tänään ole ollut netin ääressä juurikaan ja asia on jäänyt. Lukutoukan kulttuuriblogissa kävin hämmästelemässä valtavaa luettua sivumäärää ja tajusin, että olisi kiva lukea Roald Dahlin Iso kiltti jätti. En ole itseasiassa lukenut koskaan yhtään Dahlin kirjaa vaikka olen kuullut niitä valtavasti kehuttavan muuallakin. Nyt kun jätti pyörii elokuvateattereissakin olisi kyllä aika viimeistään kirjaan tarttua.
11.7.2016 lopetin lukemisen noin 18.30 En jaksanut edellisyönä lukea kovinkaan pitkään mutta eilen luin päivän mittaan loppuun Karjalaisen kirjan Janssonista. Luin muun muassa leikki- ja skeittipuistoissa. Lisäksi luin tänään ääneen lapsille Richard Scarryn Hanhiemon lorulipasta sivulle 49 ja Bondin Paddingtonia sivulle 63 asti. Hanhiemon lorulipas on vähän hassu kirja mielestäni. Scarryn kuvat ovat yleensä aina lapsiin vetoavia ja niin tässäkin tapauksessa. Kirjan lorut vanhanaikaisuudessaan ovat toisaalta sympaattisia mutta toisaalta jotenkin jähmeitä ja monesti toiminta on myös moraalisesti vähintään kyseenalaista kiusaamisineen ja jopa väkivaltaisine kuvauksineen. Paddington taas on hurmaava karhuherra. Kun viime kesänä luettiin tuo paksu kirja mietin, ettei siinä kauheasti oikeastaan tapahdu vaikka lapsiin se kovasti vetoaakin. Nyt lukiessa mietin, että ei nyt ehkä sinänsä tapahdu hirveästi mutta ehkäpä tein kuitenkin vähän hätäisen arvion ensimmäisellä lukukerralla. Kenties siinä on ihan kylliksi, että karhu salamatkustaa toiselta puolelta maapalloa ja totuttelee keskiluokkaiseen brittielämään.
Eilen illalla itsellä oli sellainen olo, etten enää jaksanut lukea vaikka eilen illalla olisi ollut aikaa lukea enemmänkin. Kuuntelin mieluummin Yle Puheelta Elina Loisan haastattelua Rajantakaiset-kirjasta (löytyy Areenasta vielä muutaman päivän). Sekä Karjalaisen että Loisan teos menevät yli blogin aihepiirin mutta kummatkin kyllä toisaalta sopivat tänne. Karjalaisen teoksessa oli ihan valtavasti asiaa. Yhtäkkiksesti oli mielenkiintoista havaita, että esimerkiksi 1949 Svenska Teaternissa Helsingissä esitetty muuminäytelmä oli herättänyt aika samantyyppistä moraalista närkästystä ja pohdintaa siitää onko se lapsille sopiva kuin tässä ihan lähiaikoina elokuvateattereissa pyörinyt Muumit Rivieralla. Kirjassa tuli myös esille Janssonin herkkyys ja kritiikin vaikutus häneen. Jotenkin jännä, että vaikka hän on ollut äärimmäisen tuottelias ja taitava silti hän on kokenut epävarmuutta ja ajoittain kokenut taiteen tekemisen hyvin vaikeaksi. Loisan Rajantakaiset on mielestäni ollut tänä vuonna mielenkiintoisin aikuisten kirja, jonka olen lukenut. Sen tapa käsitellä äitiyttä on mielestäni ihana ja pidin erityisesti näistä kuvauksista. Sukupolvien suhteiden ja folkloristina erilaisten enteiden kuvaajana Loisa on taitava.
Illalla luin vielä pari lyhytttä satua kaksivuotiaalle mutta tämä oli myöhemmin kuin kello 20.20. Saldokseni kertyi siis 20+23+31+49 lastenkirjasivua, joissa oli vähän tekstiä ja paljon kuvia. 191 sivua aikuisten kirjaa ja Paddingtonista vielä 63 sivua lastenkirjaa. Yhteensä kaikkineen siis 377 sivua. Kivaa oli ja tämä oli arjen keskellä ihan kylliksi lukemista.
Michael Bondin Paddington. Karhuherran seikkailut 1-3 valikoitui lukupinoon siksi, että oli meillä muistaakseni yksi viime kesän suosikeista vanhemman lapsen kanssa. Myös Paddington elokuvana on meillä vielä katsomatta ja sen voisi joskus katsoa.
Päivitystä noin klo 23:
Iltasatuaikaan luinkin satuja meidän pienemmälle niin ainakaan vielä ei Paddingtoniin tartuttu. Luettiin sen sijaan nämä meillä moneen kertaan luetut kirjat:
Erityisesti Réka Kiralyn ja Marika Maijalan Topin nokinenäpäivä on mielestäni tosi ihana. Säheltävä Topi kissa hurmaavine ystävineen ei voi olla saamatta hymyä huuleen ja nuo kirjan luukut ovat ihania. Kirja on myös kestävä, toisin kuin monet muut luukkukirjat. Montaa sivua näistä lastenkirjoista ei kyllä muodostu ja niilläkään sivuilla ei montaa sanaa ole.
Lisäksi olen lukenut Tuula Karjalaisen kirjaa Tove Janssonista. Se on tosi mielenkiintoinen. Aloitin kesälukumarotin sivulta 99 ja nyt olen sivulla 153 eli en ole kovin paljon vielä lukenut. Mutta ilta on vasta nuori, saatan lukea pitkäänkin tai sitten nukahdan pian, katsotaan miten kirja vie mukanaan vai viekö väsymys voiton. Tuo kirja on tosi kiehtova kurkistus Tove Janssonin elämään ja hänen aikansa taidepiireihin ja niiden ihmissuhteisiin, sota-aikaan ja vaikka mihin. Nyt olen päässyt muumeihin asti. Sitä edeltävät asiat ovat kirjassa olleet tosi kiinnostavia koska taidemaalarina Janssonin tuotanto on itselleni paljon vieraampaa kuin muumituotanto.
Ajattelin etukäteen, että seurailen muiden maratoniin osallistuvien blogeja ja lukemisia mutta en oikeastaan tänään ole ollut netin ääressä juurikaan ja asia on jäänyt. Lukutoukan kulttuuriblogissa kävin hämmästelemässä valtavaa luettua sivumäärää ja tajusin, että olisi kiva lukea Roald Dahlin Iso kiltti jätti. En ole itseasiassa lukenut koskaan yhtään Dahlin kirjaa vaikka olen kuullut niitä valtavasti kehuttavan muuallakin. Nyt kun jätti pyörii elokuvateattereissakin olisi kyllä aika viimeistään kirjaan tarttua.
11.7.2016 lopetin lukemisen noin 18.30 En jaksanut edellisyönä lukea kovinkaan pitkään mutta eilen luin päivän mittaan loppuun Karjalaisen kirjan Janssonista. Luin muun muassa leikki- ja skeittipuistoissa. Lisäksi luin tänään ääneen lapsille Richard Scarryn Hanhiemon lorulipasta sivulle 49 ja Bondin Paddingtonia sivulle 63 asti. Hanhiemon lorulipas on vähän hassu kirja mielestäni. Scarryn kuvat ovat yleensä aina lapsiin vetoavia ja niin tässäkin tapauksessa. Kirjan lorut vanhanaikaisuudessaan ovat toisaalta sympaattisia mutta toisaalta jotenkin jähmeitä ja monesti toiminta on myös moraalisesti vähintään kyseenalaista kiusaamisineen ja jopa väkivaltaisine kuvauksineen. Paddington taas on hurmaava karhuherra. Kun viime kesänä luettiin tuo paksu kirja mietin, ettei siinä kauheasti oikeastaan tapahdu vaikka lapsiin se kovasti vetoaakin. Nyt lukiessa mietin, että ei nyt ehkä sinänsä tapahdu hirveästi mutta ehkäpä tein kuitenkin vähän hätäisen arvion ensimmäisellä lukukerralla. Kenties siinä on ihan kylliksi, että karhu salamatkustaa toiselta puolelta maapalloa ja totuttelee keskiluokkaiseen brittielämään.
Eilen illalla itsellä oli sellainen olo, etten enää jaksanut lukea vaikka eilen illalla olisi ollut aikaa lukea enemmänkin. Kuuntelin mieluummin Yle Puheelta Elina Loisan haastattelua Rajantakaiset-kirjasta (löytyy Areenasta vielä muutaman päivän). Sekä Karjalaisen että Loisan teos menevät yli blogin aihepiirin mutta kummatkin kyllä toisaalta sopivat tänne. Karjalaisen teoksessa oli ihan valtavasti asiaa. Yhtäkkiksesti oli mielenkiintoista havaita, että esimerkiksi 1949 Svenska Teaternissa Helsingissä esitetty muuminäytelmä oli herättänyt aika samantyyppistä moraalista närkästystä ja pohdintaa siitää onko se lapsille sopiva kuin tässä ihan lähiaikoina elokuvateattereissa pyörinyt Muumit Rivieralla. Kirjassa tuli myös esille Janssonin herkkyys ja kritiikin vaikutus häneen. Jotenkin jännä, että vaikka hän on ollut äärimmäisen tuottelias ja taitava silti hän on kokenut epävarmuutta ja ajoittain kokenut taiteen tekemisen hyvin vaikeaksi. Loisan Rajantakaiset on mielestäni ollut tänä vuonna mielenkiintoisin aikuisten kirja, jonka olen lukenut. Sen tapa käsitellä äitiyttä on mielestäni ihana ja pidin erityisesti näistä kuvauksista. Sukupolvien suhteiden ja folkloristina erilaisten enteiden kuvaajana Loisa on taitava.
Illalla luin vielä pari lyhytttä satua kaksivuotiaalle mutta tämä oli myöhemmin kuin kello 20.20. Saldokseni kertyi siis 20+23+31+49 lastenkirjasivua, joissa oli vähän tekstiä ja paljon kuvia. 191 sivua aikuisten kirjaa ja Paddingtonista vielä 63 sivua lastenkirjaa. Yhteensä kaikkineen siis 377 sivua. Kivaa oli ja tämä oli arjen keskellä ihan kylliksi lukemista.
Kommentit
Lähetä kommentti