Ahmattien yö -kirja ja vinkki Annantalon pajoista 16.10


Kreetta Onkeli (teksti), Jussi Kaakinen (kuvitus) 2013, 2. painos: Ahmattien yö. Kekriseikkailu. Julkaisija: Talonpoikaiskuttuurisäätiö. Kustantaja: Maahenki.

Kirjoitin jo aiemmin, että kirjoittaisin nyt syksyllä kekriin liittyvistä lastenkirjoista. Kreetta Onkelin kirjoittamasta ja Jussi Kaakisen kuvittamasta Ahmattien yöstä on ollut mielessä kirjoittaa jo aiemmin ja nyt huomasin vielä siihen kytkeytyvän tapahtuman. 



Ahmattien Yössä kerrotaan tarina päätään ja ruokaa etsivästä Kekripukista. Kekripukin avulla kuvataan vuodenkierron tapoja syksyisin ja päästään mielikuvituksen maailmaan, jossa voi tapahtua mitä tahansa. Kirjassa kerrottaan  ruokaa rakastavasta  goottimummosta Pirkosta ja hänen lapsenlapsistaan Kakesta, Liisasta ja Tapsasta, jotka lähtevät autolla seikkailuun kohti mummon kesämökkiä. Matkalaisten auto pysähtyy suunnilleen samalla hetkellä kun he näkevät ulkona  vaeltelevan Kekripukin. Matkalaiset eksyvät hetkellisesti toisistaan ja erilaisia seikkailuja riittää ennen onnellista loppua. 

Pienet lapset päätyvät juhlimaan kyläjuhliin. Tapsa ja mummo pääsevät tavalla tai toisella osallisiksi  luomuviljelijä, vapaaherra von Lapion,  kuolleille sukulaisilleen, järjestämistä kekrijuhlista. Hommaan sekoittuu vielä askeettisesti elävä chilejä kasvattava Visun perhe, jonka hoteista löytyy lopulta myös Kekripukin pää. Kekritarinaan kietoutuu tarinoita antamisesta ja jakamisesta, anteeksiannosta ja kypsästä rakkaudesta. Vanhempien ihmisten rakkauden ja varsinkin tuoreen rakastumisen kuvaaminen kirjoissa on ylipäätään harvinaista ja näin mummon ja von Lapion kohtaamisen ja äkillisen rakastumisen kuvaaminen on omasta mielestäni mielenkiintoisinta antia tässä kirjassa. Jännitystä kirjassa riittää mutta se ei mielestäni ole liian pelottava lapselle, joka vain jaksaa sitä kuunnella. Onkeli osaa hyvin tuoda esille tapahtumien hetkellisen satumaisuuden ja kirjassa sekä teksti, että kuvat tuovat esille sen, miten Kake ja Liisa unohtavat pelkonsa nopeasti kahdestaankin jäätyään.

Kirjan lopussa on vielä sivullinen tietoa kekristä ja myös vinkki Talonpoikaiskultttuurisäätiön Kekri-sivustosta. Kekriin liittyvät uskomukset tulevat kuitenkin tutuksi kerronnan ohessa mummon kertomuksissa. Ne eivät onneksi ole päälleliimattuja tai tietoikkunamuodossa vaan luonteva osa tarinaa.

Annantalon sunnuntaitreffeillä on 16.10 Talonpoikaiskulttuurisäätiön järjestämä ja tarjoama Kekripaja. Ohjelmassa on kekriaiheista askartelua ja Mari Rantasila lukee Ahmattien yötä. Samana päivänä Annantalolla on myös tosi kivan kuuloinen Äly vapaa. Byggaa stadii työpaja, jossa on tarjolla kuusi erilaista kaupunkirakenteluun ja teatteriin liittyvää työpajaa.

Kommentit