Tippukivitapaus on tapaus lastenkirjamarkkinoilla!


Laura Ruohonen (runot) ja Erika Kallasmaa (kuvitus) 2017 Tippukivitapaus, Helsinki: Otava.

Tippukivitapaus on todella onnistunut runokirja, joka lumoaa monella tavalla. Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kirjoittama runokirja on ehtinyt olla meillä jo aika monta viikkoa ja sitä on luettu enemmän kuin mitään runokirjaa pitkään, pitkään aikaan. Lukisin runoja mielelläni enemmänkin lasten kanssa mutta niiden saama suosio on lasteni keskuudessa hiukan vaihtelevaista.



Tippukivitapaus on osoittautunut oivaksi teokseksi siinä mielessä, että lapseni pitävät siitä kovasti. Ensimmäinen runo alkaa "Tukaani, tule mukaani" Näin sanoo meille tuntematon lintu. Tästä alkaa kahden linnun seikkailu vaihtelevissa maisemissa ja tarinoissa. Näiden lintujen seikkailua seurataan kirjassa kuvituksessa lopusta alkuun, mistä olen iloinen. Tämänkin kirjan kanssa meinasi nimittäin ensimmäisellä lukukerralla käydä köpelösti. Luin yhden runon. Seitsemänvuotias kuunteli kiinnostuneesti. Sitten aloitin toista ja seitsemänvuotias kysyi: "Onko nämä siis runoja?" Hän kysyi tämän ihan sillä äänellä, että äiti lopeta jo ja vaihdetaan kirjaa. Koska halusin lukea  tämän meille juuri tulleen kirjan  heti, sanailin hätäisesti lapselle jotain sen tapaista, että nämä ovat tarinoita. Lapsi sanoi: "Ai jaa." Hän jaksoi seurata kirjan kiinnostuneena loppuun. Tärkeätä tuntuvat olevan, että samat tyypit seikkailevat kuvituksessa läpi kirjan. Kolmevuotias oli ensimmäisellä kerralla kirjaa aloitettaessa ihan rättiväsynyt ja nukahti ihan pian. Seuraavanakin iltana hän nukahti kesken kirjan mutta seurasi kirjan alkua ja naureskeli runoille. Osasin myydä hänetkin seuraamaan kirjaa: "Katso tämä lintu, mikähän kumma tämä nyt onkaan, kutsuu tämän tukaanin mukaansa seikkailuun. Katsotaan mitä ne tekevät eri sivuilla." Näistä ei ole siis tullut tavallista napinaa, joka meillä kohdistuu moniin runoihin. Päinvastoin, kirjaa on ehditty lukemaan vaikka miten monta kertaa, ja lapset osaavat kummatkin ulkoa katkelmia runoista.



Kallasmaan kuvitus on todella kiinnostava. Pelkästään runot ovat aivan oivia mutta kuvitus tuo tämän kirjan uudelle tasolle. Ruohosen runot ovat täynnä huumoria ja riimittely on aivan mahtavan joustavaa. Kirjassa on myös useita kiehtovia lasten kauhurunoja. Seitsemänvuotiaan mielestä suorastaan murhaava Villein pilkkijäin balladi on kirjan parasta antia. Lapseni on ruvennut tämän kirjan lukemisen myötä muistelemaan myös rakastamiaan Jukka Itkosen runoja, erityisesti Noidan kattilaa ja Kauhujen taloa, jotka hän noin nelivuotiaana osasi ulkoa. Itseäni miellyttää Ruohosen teksteissä eniten  Oli ennen onnimanni henkiset luettelomaiset lorut, ihan erityisesti Ostin kerran. Niissä on oivaltavasti hyödynnetty vanhaa ja uutta perinnettä.   Hellyttäviä ovat myös runot, joissa  kuvataan sitä, miten tunteista puhuminen voi suomalaiseen tapaan olla hiukan haasteellista. Tästä esimerkkinä Piti sanoa runon loppu:

Piti sanoa:
Kaipaan sinua!
Suusta putos
kaksi hammasta.


Laitan tämän meillä luetun kirjan arvottavaksi teidän lukijoiden kesken. Luulen kyllä, että käyn jossain vaiheessa ostamassa kirjakaupasta tämän kirjan omaan hyllyyn. Pitävätkö teidän lapset runoista ja loruista? Houkutteletteko lapsia niiden pariin erityisesti? Jaksatteko järjestää kotona loruttelutuokioita vai miten teillä runoja luetaan? Kenen kirjoittamista lastenrunoista pidätte? Me luemme joskus kokonaisia pieniä runokirjoja mutta usein luen  pari runoa ennen varsinaista iltasatua ja kun lapset olivat pienempiä toki loruteltiin paljon. Tippukivitapaus ansaitsee hehkutusta koska sen lukee yhdeltä istumalta mainiosti, ilman että lukija tai lapset alkavat haukotella. Kommentoi jotain näistä kysymyksistä 14.5 klo 22 mennessä, joko Bloggerissa tai Pienten taikapiiriin Facebookissa, niin olet mukana arvonnassa.


Kirja on saatu pyynnöstäni kustantajalta.

Kommentit

  1. Meillä luetaan paljon 2- ja 4-vuotiaille pojille, mutta runokirjat eivät oikein tahto täälläkään kiinnostaa. Itse lainaan kirjastosta välillä Jukka Itkosen -kirjoja, mutta paria runoa enempää noita ei usein jakseta kuunnella. Lorupussi taitaa olla ainoa keinoa saada lapset kuuntelemaan useampi runo kerralla. :) Tämä Tippukivitapaus menee ehdottomasti meillä kyllä lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös saman tekijäkaksikon Yökyöpeleihin ja Allakkaan pullakkaan kannattaa varmasti tutustua. Ja Yökyöpeleistähän on myös tehty myös lastenohjelma. Tästä aasinsillasta mulle tuli mieleen Pikku Kakkosessa tullut Runoja ja roskia, joka oli sekä minun että nuoremman lapseni suosikki. Varmaan vähän eri syistä mutta runoja tuli kuitenkin kuultua. Meillä esikoinen on ollut runoillekin kuopusta myönteisempi ja hänelle olen lukenut myös valtavasti myös Kirsi Kunnaksen runoja. Niitä pitäisi taas välillä ottaa esille pitkästä aikaa.

      Poista
    2. Hei! Laitoin P. sinulle sähköpostia aiemmin viikolla koska voitit arvonnan, toivottavasti olet saanut viestin.

      Poista
  2. Perinteiset lorukirjat eivät meillä ole ikinä kiinnostaneet muita kuin äitiä :D Sen sijaan jotain Jukka Itkosen kirjaa 4- ja 8-vuotiaat pojat kuuntelivat molemmat korva tarkkana. Myös äitiyspakkauksen Iloinen lorutoukka oli molempien suosikki taaperoiässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Iloinen lorutoukka on ihana! Kuopukselle en ottanut äitiyspakkausta, joten hankin Pikku poron päivän hänelle äitiyspakkauskirjan korvikkeeksi. Kummatkin olivat meillä kovassa kulututuksessa ja oli tosi kiva kun Pikku poron päivässä oli jopa sisäisiä viitteitä Iloiseen lorutoukkaan. Pitäisikin lueskella välillä taaperorunoja ja kirjoittaa niistä. Kiitos kommentista ja onnea arvontaan!

      Poista
  3. Kyllä meillä tykätään. Erityisessä suosiossa ovat jokaisen kolmen lapsen äitiyspakkauksissa tulleet kirjat. Ne kiinnostavat vielä isompiakin lapsia.
    Hiisukas (hiisukas(at)gmail.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja onnea arvontaan! Äitiyspakkauksissa on kyllä eri vuosina ollut kivoja kirjoja. Pitäiskin varmaan noihin palata lasten kanssa jossain vaiheessa, vaikka ihan muistelumielessä.

      Poista
  4. Kiitokset kaikille osallistujille! Kolmevuotias suoritti aamulla arpomisen lakista ja voittoarvassa luki nimimerkki P. Onnea! Laitan viestiä voittajalle! En ole nyt ehtinyt päivitellä blogia opiskelukiireissä mutta sen verran ehdin tätä kirjahommaa pohdiskella, että voittaja saa nyt kuitenkin uuden kirjan eikä meidän käyttämäämme. Kävin nimittäin viime viikolla Otavan ystävämyynnissä ja ostin Tippukivitapauksen, jonka lähetän voittajalle. Hankin meille kotiin myös Yökyöpelit ja Allakka Pullakan samalla reissulla, ne kun löytyvät kokoomateoksena kätevästi yksien kansien välistä. Ajattelin, että kun tie runoille on nyt vaihteeksi lasten kanssa auki ei tilaisuutta kannata hukata vaan mieluisten runojen lukemista kannattaa jatkaa säännöllisesti. Lisäksi nuo taitavat olla sellaisia lastenkirjoja, että ne on kiva säästää myös muistona.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti