 |
| Kuva: Milla Risku |
“Tuolla on onki. Ja tuolla kaukana on majakka.”
"Miksi tässä on tällainen musiikki?"
“Koska se alkaa?”
Tunnelmat ennen Grimmin klassikkosatuun pohjautuvan Kampelan
kolme toivomusta -esityksen alkua olivat odottavaisen innokkaat.
Milla Riskun esitys kuuluu Nukketeatterikeskus Poijun ohjelmistoon. Itsekin odotin esitystä kampelasta ja kalastajasta vaimoineen mielenkiinnolla koska
Riskun Nukke nukkuu -esityksestä, jonka syksyllä näimme, jäi
vakuuttunut olo. Olin tuolloin vaikuttunut esityksen visuaalisesta ilmeestä ja siitä, miten Risku
kertoi esityksen taiteilijatapaamisessa nukketeatterin tekemisen
saloista.
Toivesadut, jossa vaatimattomalla taustalla saadaan
uskomattomat toivomukset haaveiltavaksi ja esitettäväksi antavat
aineksia moneen. Lopulta palataan lähtöpisteeseen, jossa kuitenkin
tajutaan, että asiat ovatkin muuttuneet vaikka kaikki mammona
menikin. Ja tärkein, eli tunteet ja läheiset ovat yhä tallella.
Esitys kuvaa toiveita paremmasta, ahneutta ja välinpitämättömyyttä
mutta myös ihmisen kykyä muuttaa toimintansa suuntaa. Esitys ottaa
vahvasti kantaa merien puolesta ja on ajankohtainen kun
muovijätteestä vesistöissä on tullut lähes päivittäisiä
uutisia.
Risku sai yleisön osallistumaan kovalla innostuksella. En muista,
että olisin koskaan kuullut lasteni nauravan niin paljon
teatteriesityksessä. Myös aikuista teatteri huvitti, varsinkin kun
lapset tykittivät raikkaita kommenttejaan pitkin esitystä.
Roskaaminen tuomittiin ja omahyväisen nuken kauneus ja viisaus
asetettiin kyseenalaiseksi. Viestinnässä yleisön kanssa Risku
on aivan huippu. Hänellä on oma lempeän napakka tapansa, jolla
hän ottaa yleisön mukaan esityksiin. Risku jopa palkitsi hänen esityksestään innostuneen lapsen esityksen
jälkeen
katsojamitalilla. Risku on tehnyt esitykseen myös nuket ja
lavastuksen. Yllä olevasta kuvasta saa mielikuvaa, miten huolellista työtä ne ovat. Bojan Barić
on ollut mukana tekemässä musiikkia esitykseen. Musiikki
on yksinkertaista mutta sen lumo toimii. Kun nuket tanssivat ja
pyysivät yleisöltä rytmiä pienet ja isot kädet innostuivat ja
kotimatkallakin lapset toistelivat yksinkertaisia sävelmiä. Lapsiin
tuntui myös vetoavan suora kielenkäyttö. Paluumatkalla
seitsemänvuotias kertoi, että hänestä oli hauskaa kun kampela
sanoi moneen kertaan kalastajaa typeräksi ukoksi.
Lapsistani esitys oli hassu ja vaikka tällä esityksellä on myös
sanomaa, ei sitä esitetä ryppyotsaisesti. Ehkä on jopa niin,
ettei luonnosta välittäville lapsille tarvitse ryppyotsailla.
Heille meren sotkeminen ja roskaaminen muovilla ja sähköromulla on
itsestäänselvästi kurja juttu. Jotain erityistä taikaa tässä
näytöksessä oli lapsille. Kolmevuotias lapseni on tunnettu
(ehkei sentään ihan yleisesti, vaan ihan vain minun kirjoissani)
siitä, että alkaa esitysten aikana huudella: “Koska tämä
loppuu? Liian pitkä esitys!" Tämä silloinkin kun hän
nauttii näytelmästä tai konsertista. Mutta tästä esityksestä
hän tuumasi, että se oli liian lyhyt. Lähes ensimmäistä kertaa näin päin!
Sanoisinkin, että tämä on aikamoinen palaute tekijöille. Lisää
tällaista teatteria! Risku kommentoi esityksen jälkeen, että ensi-illan jälkeen
esitys yleensä paranee entisestään. En tiedä, missä on enää
parantamisen varaa mutta onhan mahdollista, että yleisö aivan
villiintyy tulevissa esityksissä. Riskun esityksistä varmasti vielä
kuullaan!
Poijun esityksiä voi tilata esimerkiksi kirjastoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja erilaisiin tapahtumiin. Keväällä 2017 Kampelan kolme toivomusta on mahdollista nähdä ainakin Vantaalla Taidetalo Toteemissa 6.4 klo 10 ja Taidetalo Pessissä 19.4 klo 10. Helsingissä sen voi nähdä KokoTeatterissa 9.4 klo 15 ja Espoossa Sellosalissa 20.4 klo 10.15.
Kaksi lippua Kampelan kolme toivomusta -esitykseen saatu blogin kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti