Raili Mikkanen, kuvitus Laura Valojärvi: Suomen lasten linnakirja. Minerva 2011.

Suomen lasten linnakirja on ihana! Raili Mikkasen kirjat ovat taattua laatua. Kaikkihan varmasti muistavat ainakin Histamiinin. Laura Valojärvi on taitava kuvittaja. Kuvitus kirjassa on hienolla tavalla salaperäinen ja mielestäni aika monipuolinen vaikkei kuvia edes ole kovin paljon. Kuvituksesta saa esimerkiksi mielikuvia linnojen malleista ja tyyleistä, toiset kuvat taas ovat enemmän satu- ja tarukuvia. Monipuolisuudesta huolimatta kaikki sointuu kirjassa hyvin yhteen.

Kirjassa esitellään Turun linna, Hämeen linna, Raaseporin linna, Kastelholman linna, Olavinlinna, Louhisaaren kartanolinna, Lappeenrannan linnoitus, Svartholman linnoitus ja Suomenlinna. Linnakirjassa on ensin yleisesittely kustakin linnasta ja tämän jälkeen tarina tai useampikin jostakin linnaan liittyvästä tapahtumasta tai tarusta. Linnakirja on hyvä siinä, että se osuu hyvin arkeen ja kertoo myös tavallisista ihmisistä ja Mikkanen osaa asettua lasten kokemusmaailmaan. Toisaalta lapset esitetään muuttumattomina historiallisen tilanteen ja elämäntavan muuttumisesta huolimatta, toisaalta tilaa saa myös se, että lapsilta odotettiin erilaisia asioita kuin nykyisin esimerkiksi työskentelyn osalta ja  myös tunnetasolla odotukset olivat erilaisia, vaikka toisaalta eläähän vielä meidänkin ajassamme valitettavasti esimerkiksi ainakin jonkinlainen jäänne ajatuksesta, etteivät pojat (tai ehkä tytötkään) saisi itkeä. Myös kuninkaalliset ja aateliset esitetään kirjassa inhimillisten kokemustensa kautta. Hienoa on, että esimerkiksi Kustaa Vaasan sijaan Mikkanen avaa enemmän hänen poikansa Magnuksen ja kuninkaan kolmannen puolison, nuoren Katariinan, kokemuksia.

Kirjassa on aidosti jännittäviä ja surullisiakin kohtia ja se kutkuttaa kyllä sekä aikuisen että lapsen mielikuvitusta. Yliluonnolliselle ja kummituksille on annettu kirjassa sijansa ja tämän vuoksi myös kirjan surullinen tarina on kaunis ja lohdullinenkin. Itse muistan että lapsena vierailu Vanhan Vaasan alueella oli suuri elämys, vaikka Korsholman linna on tuhoutunut jo aikoja sitten ja vain Pyhän Marian kirkon raunioita on siellä jäljellä. Enpä edes lapsena tainnut  tajuta tuota vaan luulin olevani linnan raunioilla. Itselleni  tuli Mikkasen kirjaa lukiessa olo, että näihin linnoihin olisi hienoa päästä vierailulle. Mikkanen  kertoo houkuttelevasti eri linnoista turistikohteina tänä päivänä. Muutamissa olemme käyneetkin ja esimerkiksi Suomenlinnassa käydään joka kesä yleensä useammakin kerran, mutta lisää reissuja olisi mukava tehdä tulevaisuudessa.

Kuusivuotiaan tekemä lavastus kirjan innoittamana. Häntä kiinnosti eniten kertomus Turun linnasta.