Syksyn rientoja lapsille

Jatkan vähän syksyn tarjonnasta tällä kertaa lastenteatterin, -oopperan ja -baletin saralla muutamine sivupolkuineen.

Mainostin Hopeinen lusikka esitystä Malmitalolla jokunen aika sitten. Menimme katsomaan tämän lastenoopperan koko perheen voimin. Ja suosittelen kyllä kipittämään Aleksanterin Teatteriin, jossa kyseinen esitys on loppukuusta mahdollista nähdä. Meidän koko perhe piti esityksestä. Puoliso hytkyi naurusta monessa kohdassa. Erityisesti kolmen kieppeissä oleva oli innostunut ja on puhunut myös jälkikäteen tästä esityksestä. Osa pienten teatterikävijöiden kanssa esityksissä käymisen viehätyksestä onkin heidän ihastuksensa, sen ilmaiseminen ja välillä aika hurmaava kommentointi myös kesken esityksen. Lapseni huhuili tarkkaavaisia havaintojaan siitä,mihin hopeinen lusikka katosi esityksen aikana. Kotona on puhuttanut erityisesti se, että esiintyjillä oli oikeaa ruokaa mukanaan kun jokin aine pöllysi hienosti sirottimista leipojien käsissä ja se, miten yksi esiintyjistä kaatui komeasti kesken esityksen. Myös yleisön mukaanottaminen yhteen ohjelmanumeroista oli lapsistani hienoa ja tätä erilaisten äänten matkimista jatkettiin kotona.  Teija Loponen on kirjoittanut kivan jutun tästä esityksestä Koilis-Helsingin Lähitietoon. Mielestäni lastenoopperalla oli myös hieno sanoma siitä, ettei kukaan ole läpeensä ilkiö ja yhteistyössä on voimaa.

Kansallisooppera ja Kansallisbaletti tarjoavat myös lapsille sopivaa ohjelmaa.  Itse luulen, että olen taas liian myöhään liikkeellä lippujen osalta ja monesti myös esitysajat tuntuvat liian myöhäisiltä lapsia ajatellen. Liisa Ihmemaassa kiinnostaisi itseäni erityisesti mutta olisikohan realistisempaa, että mentäisiin katsomaan kevätkaudella Muumipeikko ja pyrstötähti? Vaikkei olisi hidaskaan lippujen hankkija niin joka tapauksessa suosittelen kotisohvalta käsin Yle Areenasta katsomaan Pieni merenneito baletin, joka löytyy areenasta  täältä ja kahdessa osassa täältä ja täältä. Näistä jälkimmäisistä on leikattu pois asiantuntijahaastattelut, joten ne voivat ehkä pienten katsojien kanssa toimia paremmin sellaisinaan. Nämä tallenteet on mahdollista katsoa vielä useamman kuukauden ajan. Katsoin baletin omien lasteni kanssa keväällä, jolloin esitettiin suora lähetys Oopperatalolta. Vanhempi lapsi sai valvoa tavallista myöhempään ja nauttia esityksestä. Pienempi onneksi nukahti kesken kaiken sillä aika pelottavaa ja surullista sisältöä baletista löytyy. Baletissa lavalle tuodaan myös H.C. Andersenin oma elämä ja hänen lukuisat muut satunsa, kuten Ruma ankanpoikanen ja Vakaa tinasotamies. Esitys on varmasti paikan päällä 3D-lasien kanssa ollut vielä huimempi kokemus mutta kotisohvaltakin esitys on nautittavaa ja liikuttavaa katsottavaa. Pieni merenneito on mielestäni ihan mahtava esimerkki sellaisesta esityksestä, joka tarjoaa jotakin jokaiselle iästä riippumatta. Pienintäkin katsojaa viehättivät mahtavat asut, tarinankerronta kertojanäänineen ja tietenkin upea tanssi, joka tuo sadut eläviksi. Vähän isommalle lapselle tämä voi olla vaikka herkkä jännitysnäytelmä. Ainakin aikuista, ehkä lastakin liikuttaa ja pohdituttaa myös Andersenin hahmo. Andersenin sadut ovat saavuttaneet valtavan suosion mutta  hän itse unelmoi tanssijan ammatista. Andersenin homoseksuaalisuudella saattoi myös olla tekemistä sen kanssa, että hän pystyi samastumaan onnettomasti rakastuvaan merenneitoon. Elisa Helenius on kirjoittanut mielenkiintoisen arvion tästä baletista Sateenkaarenmaalari blogissaan.
 

Kansallisteatterin Mauri ja vähä-älypuhelin olisi varmasti hauska nähdä esikoisen kanssa. Emme ole lukeneet Mauri kirjoja mutta Veera Salmen Puluboi ja Poni kirjat ovat meillä olleet suuressa suosiossa sekä lapsikuuntelijan, että aikuisen lukijan osalta. Itsellä vaan tahtoo kieli mennä solmuun kaikkien niiden ällien kanssa, joita teokset ärrien sijaan sisältävät.  Puluboi ja Poni oli Kansallisteatterissa aikoinaan aivan huippu ja jos Mauri esityksessä on päästy lähellekään samaa se olisi varmasti katsomisen arvoinen esitys. Tiistaina 6.12 Kansallisteatterissa on mahdollisuus kuulla ja nähdä Puluboin ja Ponin lauluja konsertti.

 

Nukketeatteri Sampon syksyssä on hurjasti tarjontaa sekä lapsille että aikuisille. Kuten olen ennenkin mainostanut pidän ihan erityisesti Sampon jouluesitystarjonnasta, joista oma suosikkini on Ihana joulu. Nyt varasin liput syksyn uutuuteen, ja menemme katsomaan Harakka huttua keittää. Kannattaa muistaa myös kaikki muu toiminta mitä Sampossa tapahtuu. Tarjolla on esimerkiksi erilaisia nukketeatteripajoja ja konsertteja. Me olemme käyneet alkusyksystä Sampossa maanantaiaamuisin Nukkeateatterimuskarissa, jonne  vielä mahtuu mukaan ja paikan päällä muskariin  voi käydä vaikka vain tutustumassa sillä maksaa voi koko kaudesta tai vain käydyistä kerroista. Muskarireissuilla olemme herkutelleet Sampon Satumaisen Kahvilan lounaskeitoilla. Kahvilassa voi hyvin piipahtaa ihan muuten vain koska kahvilasta löytyy kivoja leluja ja Sampon tiloista löytyy monta hauskaa yksityiskohtaa, esimerkiksi koristeena oleva nukketeatteritarpeisto. Ainakin oma lapseni ilahtuu joka kerta vessakäynnillä siitä, että vessasta löytyy auton mallinen potta. Pieni asia sinänsä mutta yksi niistä monista, joista huomaa, että lapsikävijät on todella haluttu huomioida.

Sampon esityksistä Lurpukasta ja sinisestä takista ja Prinsessa Ruususesta aiemmin kirjoittamani postaukset löytyvät oheisista linkeistä. Jälkimmäisessä postauksessa kehun myös Kultakutri ja kolme karhua esitystä. Nämä kaikki on mahdollista nähdä myös tänä syksynä Sampossa.

Nukketeatteri Sytkyt on siitä kunnioitettava lastenteatteri, että heidän ohjelmistonsa on ihan mielettömän laaja. Olemme käyneet katsomassa Juha Laukkasen esityksiä useissa tapahtumissa.  Useimmiten olemme nähneet hänet Talvipuutarhassa, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani Helsingissä ilmaiskohteiden saralla. Talvipuutarha on mahtava kohde kaikkina vuodenaikoina. Kesällä koko ympäröivä miljöö on ruusuineen upea. Talvisin siellä voi hetken nauttia lämmöstä ja vehreydestä loskan keskellä. Jouluesityksistä olemme nähneet Pessin ja Illusian ja nyt kesällä näimme Alladinin taikalampun puutarhan pihalla. Vuoden vaihteessa Tapaninpäivästä lähtien Talvipuutarhassa on tänä vuonna mahdollisuus nähdä Joulusatu.


Hienoja ovat varmasti myös Helsingin Kaupungin Teatterin AtomiAatos, Jänis ja Vanki koulunpenkillä ja Shrek. 

Toivottavasti Shrekkiin saa vielä lippuja (juuri nyt on tietenkin huoltokatko lippukaupassa kun olisin tätä tarkistanut), sillä sitä esikoinen on toivonut elokuvan innoittamana pääsevänsä katsomaan.

Tanssiteatteri Hurjaruuthin Neiti Ida ja Talvisirkus Muisti olisivat myös kiinnostavia. En ole käynyt Talvisirkuksessa vielä kertaakaan vaikka joka ikinen vuosi suunnittelen sitä. Saapa nähdä jos vaikka tänä vuonna tekisimme retken Kaapelitehtaalle Talvisirkusta katsomaan.

Kun itselläni oli tämä teksti vielä kesken huomasin, että Taidekoti -blogissa on myös runsaasti tärppejä syksyn lastenteatterista, mikä innoitti kirjoittamaan tämän lopulta loppuun. Meidän tärpit ovat erit, joten kannattaa katsoa myös Taidekodin listaa. Varmasti joka makuun löytyy jotakin, tarjolla on kaikenlaista pienimuotoisesta tunnelmoinnista isompaan spektaakkeliin.