 |
| Hannu Hirvonen (teksti), Virpi Penna (kuvitus) 2016: Päivä Pulkassa. Hämeenlinna: Karisto. |
Kolmevuotias on ihastunut Hannu Hirvosen kirjoittamaan ja Virpi Pennan suloisen heleästi kuvittamaan kirjaan Päivä Pulkassa, jonka lainasin kirjastosta hiljakkoin. Kirjan tarina menee suunnilleen niin, että vanhan kalastajan ja Annin, joka on ehkä hänen lapsenlapsensa luokse on tullut kylään kaksi Annin ystävää Elmo ja Sofia. Sofialla on leluina kukkaishevonen Reima, Päkä ja mäyräkoira Eerik Eerikinpoika ja kadoksissa oleva lintu Alli, Elmolla on mukanaan susi ja Sofialla Sirahvi Kirahvi. Kirjan juju on siinä, että pehmoilla on aivan oma elämänsä, joka kuitenkin leikkaa yhteen lasten ja vanhan kalastajan puuhien ja leikkien kanssa. Pehmot ovat persoonia kuten kylmää ja pakkasessa ulkoilua inhoava ja tytön ja pojan ystävyyttä kummeksuva ja muutenkin ennakkoluuloinen Eerik Eerikinpoika. Reima puolestaan on tyytyväinen ja kertoo, että voisi rakastaa talvikukkiakin jos niitä vain olisi. Susi taas ei ole vaarallinen kun vain saa mustaa kahvia. Päkä ihastuu aivan täysin Sirahviin ja hänestä tuntuu, että täytyy olla unta kun hän pääsee rusettiluistelussa Sirahvin pariksi. Myös Eerik pehmenee talvea kohtaan ja muutenkin asenteissaan. Saunassa on mukavaa, kala on mieluisaa purtavaa ja suden kanssa voi ystävystyä. Syksyllä talvisaunaan mennyt Allikin löytyy saunalta kaikkien helpotukseksi.
Kirja sopisi ehkä vielä paremmin jos olisi talvi lumineen ja tulossa se taitaa ollakin koska tänä aamuna lapset innostuivat kovasti kun maassa on vähän lunta. Toisaalta tälläista hurmaavaa kirjaa lukee kyllä mielikseen vaikka kesällä. Kuvitus kirjassa on ihana ja on mukava, että pehmot ovat pääosassa. Lapset ja kalastaja sanovat hauskoja kommentteja, jotka naurattavat sekä ihmisiä (lukijat mukaanottaen tietenkin) että pehmoja. Tällainen esimerkki on vaikka paukkupakkanen. Ihmiset myös mahdollistavat pehmoille ulkoilemaan pääsyn asianmukaisissa vaatteissa, rusettiluistelut, pulkkailut ja saunomiset. Lopussa ollaan menossa nukkumaan ja kaikkia naurattaa se, että "päivä on jo pulkassa" ja "huomenna on paukkupakkanen!". Vihoviimeinen sivu onkin sitten jo unen taikaa ja siinä puhutaan kauniisti vanhoista, uusista ja tulevista ystävistä.
Kirjan teksti etenee harkitun hauskan töksähtelevästi eikä mitään asioita jäädä jauhamaan liian laajasti. Mietin itse, missä tämän kirjan isoin viehätys lapsen mielestä piilee. En oikeastaan tiedä varmasti mutta luulen, että se liittyy toisaalta lelujen itsenäiseen toimintaan, toisaalta siihen, että kaikki toimivat ryhmässä. Kuvittelen, että Hirvonen on tavoittanut hyvin lapsen mielikuvituksen ja sen, että toisaalta hän ohjaa leikkiä mutta toisaalta se etenee usein myös leikkikavereiden ja ehkä myös lelujen ja mielikuvituksen voimasta niin, ettei leikin alussa ole vielä tietoa mihin päädytään vaan leikki on vähän samanlainen arvoitus kuin elämä itsessään.
Kirjamessuilla huomasin, että tästä kirjasarjasta on ilmestynyt 2015 kirja Pullopostia tietenkin! Haluan kyllä lukea lapsille senkin.
Kommentit
Lähetä kommentti