 |
| Kuva: Markus Luukkonen |
Kenkien pukeminen,
metsää kohti käveleminen, heinä suussa maassa makoileminen… Aidantakainen Atlas on esimerkki siitä, miten arkisesta aiheesta voi
tehdä mielenkiintoisen esityksen. Tulee tunne, että Anna Uschanov on
todella käännellyt metsäretkiaihettaan perusteellisesti, hitaasti ja monelta
kannalta katsoen sekä sanoittamisen, ruumiillisen kuvaamisen,
että kuvataiteen tekemisen kautta. Uschanov kuorii metsäretken kuvia esille kerros kerrokselta. Toisaalta esityksessä tulee
esille, miten arkisesta voi löytää jotakin erikoista, satumaista.
Näimme pari viikkoa sitten Taidekoti Kirpilän perhepäivässä (kirjoitan
Kirpilästä myöhemmin lisää) Uschanovin esityksen Aidantakainen Atlas. Siellä oli aika mahtavat puitteet tälle
maalaustaidetta ja varjoja hyödyntävälle esitykselle mutta
toisaalta avoimessa tyhjässä tilassa tästä esityksestä löytyisi
varmasti myös uusi erilainen juoni ja esimerkiksi erilaiset varjot erottuisivat vielä paremmin. Uschanovin
lavastus oli omalla tavallaan ihana. Hänen taidekirjastaan löytyi
aina vain uusia ja uusia sivuja. Lavastuksesta löytyi pieniä yksityiskohtia kuten töissään vaeltavia muurahaisia. Nämä kuvat, jotka häneltä sain tänne blogiin laitettavaksi tuovat mielestäni ihanasti esille esityksen tunnelmaa. YouTubesta löytyy myös Ville Saarikosken Aidantakaisesta Atlaksesta kuvaama ja Marko Syrjäläisen äänittämä video, jonka linkitän tähän alle koska siitä saa hienon kuvan esityksen tunnelmasta:
Tämä esitys sopisi hyvin yhdistettäväksi päiväkotien, koulujen ja kotien
taidehetkiin. Toisaalta esitys sopii myös erinomaisesti lähiluonnon
käsittelyn tueksi. Me saimme Taidekoti Kirpilässä käydessämme
ihanan pienen taide-elämyksen. Kiitos Taidekoti Kirpilä ja Anna
Uschanov !
 |
| Kuva: Ville Saarikoski |
Kommentit
Lähetä kommentti