Pääsiäiskirja virpomisesta + arvonta

Anneli Kanto (teksti) ja Noora Katto (kuvitus) 2017 Vilma Virtanen virpomassa. Hämeenlinna: Karisto.

Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Viisi villiä Virtasta oli minulle ennestään tuntematon kirjasarja pyytäessäni arvioitavaksi Vilma Virtanen Virpomassa kirjaa. Pyysin sitä koska pääsiäinen on tulossa ja, kuten alta saatte lukea, olen ollut hyvin innokas pikkutrulli lapsena! Viisi Virtasen sisarusta valmistautuu kirjassa pääsiäisen viettoon. Päähenkilöksi on tässä kirjassa päässyt Vilma, joka esitellään kirjan alkulehdellä suuraakkosin. Saimme tietää esimerkiksi, että hän on 6-vuotias, hyvä lukemaan ja ujo.

Vilman ujoudesta uhkaa muodostua este odotetulle virpomiselle kun isosisko Veera ei otakaan häntä mukaansa koska Vilma ei jaksanut tulla keräämään pajunoksia. Huolellisesti oksia tehnyttä Vilmaa harmittaa ja itkettää kun hän tajuaa, ettei uskalla ilman Veeraa. Mutta niin harmittaa myös pienempiä sisaruksia Perttua ja Kastehelmeä, jotka vaativat Vilmaa lähtemään heidän kanssaan virpomaan. Ja lopulta kaikki laittautuvat hienosti ja Vilma opettaa virpomisloitsun. Reissu ei kuitenkaan mennyt aivan kuin Strömssössä. Vilmaa ujostuttaa ja ensimmäisenä mennään vielä äreän mummon ovelle, joka tiuskaisee "Ei ole kivaa, että sekoitetaan kauniit karjalaiset virpomisperinteet ja kaikenmaailman noitajutut!" Sitkeys kuitenkin palkitaan ja parempiakin virpomispaikkoja löytyy.  Matkalla Vilma tosin saa nolostella unohdettua virpomislorua ja pikkuveljeä joka vaatii karkkia ja rahaa ja moittii liian pientä palkkiota.

Kaikkineen kirjassa on monenlaisia kohtaamisia ja sen lukeminen on kiinnostavaa sekä lapsille että aikuisille. Olennaisena asiana itselleni välittyy se, että kaikki ovat erilaisia, sisaruksetkin. Itse rakastin lapsena trullittamista, kuten Etelä-Pohjanmaalla virpomista nimitimme. Reissuja kylän lasten kesken suunniteltiin hyvissä ajoin ja herkkukori pursuen palasimme virpomareissuilta ilosta hehkuen ja tässä retkessä riitti aina muisteltavaa pitkäksi ajaksi. Pääsiäinen kyllä hakkasi mennen tullen esimerkiksi vaput ja juhannukset, ehkä jopa synttärit kuten, olen joskus muistellut lapsuuden kylässäni trullikierroksille osallistuneiden kanssa. Pukeutumisessa ei kahdeksankymmentäluvulla erityisesti kilpavarusteltu vaan kukin kaivoi vintiltä jotain vanhoja mekkoja tai hameita, huivi päähän ja äidin meikkikynillä muutamat pilkut kasvoihin. Omat lapseni eivät kuitenkaan ole olleet mitenkään erityisen innostuneita tästä traditiosta, jota ovat pienimuotoisesti kokeilleet, enkä ole myöskään halunnut pakottaa heitä kierroksille. Ylipäätään lasten kanssa saa monesti huomata, että he ovat ihan omia persooniaan, jotka eivät välttämättä vanhempien innostusten aiheista kiinnostu. Ja niinhän se juuri kuuluukin olla, että heistä tulee ihan omia itsejään. Toki aikakin muuttuu ja harvempi enää kiertää ovelta ovelle tuntemattomien luokse. Ja enhän itsekään niin tehnyt lapsena kun tunsimme joka tapauksessa kylällä kaikki. Paitsi yhden kerran kun pääsimme kaupunkilaisserkun mukaan kaupunkiin trullitamaan. Voi kun sekin oli jännittävää! Mutta itse kyllä ilahdun tavattomasti vaikka tuntemattomistakin virpojista ovellemme.

Luin kirjaa kolmevuotiaalle ja kahdelle seitsemänvuotiaalle ja kaikkia kiinnosti ja huvitti monessa kohdassa. Tässä kirjassa tulee myös jonkin verran esille pääsiäistraditioon liittyviä uskomuksia, lukeehan Veera innokkaasti Suurta perinnekirjaa ja Virtasen lapset tekevät innokkaasti pääsiäisaskarteluja. Näitä on käsitelty huumorilla ja ottamiani kuvia syynäämällä löytyy varmasti  meillä eniten naurattanut viisastelu. Meillä tullaan varmasti tutustumaan jatkossakin Kannon ja Katon kirjasarjaan, jossa näyttää olevan aiheita laidasta laitaan. Kirjoja löytyy esimerkiksi uimataidosta ja esikoulusta, omaan tahtoon, kateuteen ja pelkojen käsittelyyn. Katon kuvitus on värikästä, innostavaa ja täynnä touhua. Lasten arkea on ainakin tässä meillä luetussa kirjassa kuvattu hauskasti heidän keskinäisen arkensa ja puuhailunsa näkökulmasta. Virtasen vanhemmista ei näy eikä kuulu vilaustakaan.

Jos haluaa tarkemmin syventyä lasten kanssa pääsiäisen traditioihin, suosittelen lukemaan (laulamaan) Tohelon ja Torvelon pääsiäinen kirjaa, josta kirjoitin viime vuonna, muun Nukketeatteri Sampoon liittyvän ohessa, täällä. 

Arvon kustantajalta saadun ja lukemamme Vilma Virtanen virpomassa kirjan lukijoiden kesken. Kommentoi siis tähän blogipostaukseen 10.4 klo 22 mennessä jos haluat mukaan kirjan arvontaan. Mielellään saa antaa myös lukuvinkkejä tulevia pääsiäisiä varten. Ja virpomistarinoita olisi myös kiva kuulla! Samaan aikaan päättyy myös Ava ja oikukas trumpetti kirjan arvonta, joka löytyy aiemmasta postauksestani, joten muista osallistua siihenkin, jollet vielä ole osallistunut!