Kirja Maukan ja Väykän vuorokaudesta

Timo Parvela (teksti) ja Virpi Talvitie (kuvitus) Maukan ja Väykän hyvä päivä (2017). Helsinki: Tammi.

Tuotteliaan Timo Parvelan kirjoja on meillä luettu paljon. Huvipuisto -sarjan lisäksi Maukat ja Väykät ovat omia suosikkejani hänen tuotannostaan.

Meidän pienempi ei ollut aikaisemmin kotona kuunnellut Maukka ja Väykkä -kirjoja. Hän oli kuitenkin ilahtunut kun aloimme lukea kirjaa Maukan ja Väykän hyvä päivä. "Hei tämähän on tuttua päiväkodista" hän totesi kun aloimme lukea kirjaa. Maukat ja Väykät ovatkin  erinomaisia kirjoja päiväkodin satuhetkeen. Joka ikisessä luvussa tapahtuu oma juttunsa mutta kirjasta muodostuu eheä kokonaisuus. Tämän kirjan tapauksessa kokonainen päivä.



Jo aikaisin ehtii tapahtuva vaikka mitä. Päivän aikana keksitään, sählätään, nolostellaan, juhlitaan ja huomataan isoja ja tärkeitä asioita pienestä arjesta.

Kissa istui koiran viereen ja sai käteensä mehulasin. Se tuntui tassuissa ihanan viileältä. Maukan silmäkulmasta puristui kyynel.
 - No? Väykkä kysyi. 
 - Minä tajusin juuri jotain, Maukka hymyili ja pukkasi ystäväänsä kylkeen niin että mehua läikkyi kummankin turkille. Molempia se vain nauratti. 


Maukan ja Väykän erilaiset luonteet ja tavat käyvät välillä vastakkain, toisaalta he täydentävät toisiaan. Ja ennen kaikkea pitävät toisistaan! Kirjassa päästään tutustumaan myös kärpäseen, jolla on ihan oma salainen elämänsä. Esillä on tietenkin muukin kylän väki. Vuohi Mäk Käkätin on muun muassa tilannut huuliharpun, josta syntyy pieni oma tarinansa kirjan kokonaisuudessa.  Kirjassa vietetään myös Härkä Möön syntymäpäiviä, vauhdikkaissa merkeissä tietenkin. 

Virpi Talvitien kuvitus pysähtyy oleellisimpiin kohtiin. Usein siinä tulevat esiin  nolosti päättyvät hetket kuten se, miten sekä Maukka ja Väykkä ovat naamioituneet kun eivät halua näyttää toiselle hölmöillessään saamiaan vammoja, Väykkä kipuaa sisälle ikkunasta lukittuaan itsensä ulos tai Maukka on kaivanut turhaan esille aarretta.

Toisaalta kuvituksessa tuodaan esille myös ihanat aurinkohetket ja keskiyön yhteiset avaruuspohdinnat.



Jos tuli olo, että haluaisit luettavaksi tämän meillä luetun kirjan, niin kommentoi Pienten taikapiirin Facebookissa tämän tekstin postauksen alle. Lähetän kirjan ensimmäiselle, joka ottaa tuota kautta yhteyttä. Blogger-kommentteja, en tässä huomioi, koska niiden järjestys on välillä vähän sekavahko.


Kirja on saatu kustantajalta.

Kommentit