Rönsyillen Toiveretkestä



Olimme jo pari viikkoa sitten Vantaalla Taidetalo Toteemissa ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa näimme myös Toiveretki suomalais-arabialaisen näyttelyn lapsille, jonka päättäjäisiä Toteemissa tuolloin vietettiin.




Näyttely kiinnosti kovasti lapsiani. He miettivät beduiiniteltasta saako sinne mennä? Ja saihan  Jordaniasta tuotuun beduiinitelttaan mennä. Näyttelyssä pääsee ihastelemaan lampea, tutkimaan mausteiden tuoksua, tunnustelemaan aarteita, pohtimaan tunteita ja tietenkin tutustumaan kirjoihin.




Me olimme matkassa kiireessä ja meillä oli aivan liian vähän aikaa olla paikalla. Näyttely oli kuitenkin juuri sellainen, jossa olisi ollut kiva oleilla. Lapsilla (ja aikuisilla) on mahdollisuus  leikkiä  tai sitten lepäillä beduiiniteltassa. Ja sitten voi lukea yhdessä kirjoja lukunurkassa.



Toiveretki on ihana kirja ja sen kustantaminen on kyllä mielestäni ollut iso kulttuuriteko. Sanna Pellicionin mielettömän kekseliäät, kollaasitekniikalla tehdy kuvitukset ovat yksiä isoimmista suosikeistani suomalaisen lastenkirjallisuuden kentällä. Toiveretken kuvituksessa kiehtoo myös värien kirjo. Paljon on heleitä, pastellisia värejä mutta tarinan mennessä iltaa kohti värimaailma tummenee.


Katri Tapola (teksti) ja Sanna Pellicioni (kuvitus) Toiveretki, 2016. Espoo: Myllylahti.


Katri Tapolan teksti on helppoa ja yksinkertaista, kirjan lasten elämä on mutkatonta. He osaavat tarttua hetkeen. Ehkä ihaninta on se, että he puhuvat toisistaan kauniisti. Kaikki ovat hyviä jossakin, ja se tuodaan esille aidosti ilman kateutta.

Pienen prinsessasadun ja Pienen prinssisadun Kaisa ja Pauli pääsevät toiveretkellä seikkailemaan ystävänsä Salaman kanssa mökkireissulle. Kaikki pakkaavat mukaan jotakin tarpeellista tavaraa ja eväitä. Reissulla päästään kalaan, sienestämään, eväsretkelle, tutkimaan eläinten jälkiä ja saunomaan. Illan tultua, ja lasten rauhoittuessa unille, Salama kertoo satua mukaansa ottamasta kauniista arabialaisesta kirjasta.



Kirja tarjoaa oivalluksia sekä lapsille, että aikuisille. Ehkä ihan kaikki ei ole sentään kasvatuksessa mennyt pieleen:

- Meidän toiveet toteutuvat huomenna, 
Pauli ja Salama sanoivat.  - Ne ovat sinua
varten. Ja kaikkia ihmisiä yhteisen tähtitaivaan
alla.
       Niin lähdettiin kohti unten maita. Niiden
takana odotti turvallinen huominen.

”Mitä ne sitten toivoivat”, mietti lapseni? Sanoin, etten tiedä kun ei tässä kerrota sitä mutta ehkä siitä voi päätellä jotakin, että turvallinen huominen odottaa ja toiveet ovat kaikkia ihmisiä varten. ”Niin varmaan ne toivoi, että olisi rauha. Sitä mäkin varmaan toivoisin, vaikka voisikin toivoa kaikkia maailman karkkeja.”


Ainoa mitä oikeastaan jäin kirjassa tuumimaan, oliko seitsemän mausteen reseptissä kuitenkin vähän turhan paljon muskottipähkinää, ainakin jos mauste käytettäisiin kohtuullisen pieneen ruoka-annokseen? Muskottihan ilmeisesti on isompina annoksina, hmm, no ainakin hiukan huonovointisuutta aiheuttava raaka-aine.

Tapolan teksti on lapsia kunnioittavaa. Lapset eivät pelkää erilaisuutta. Ehkä meidänkin pitäisi lopulta lukea Tuhannen ja yhden yön tarinoita...

Pellicionilla on myös mainio kyky vetää lasten pajoja. Esikoisen kanssa osallistuimme nelisen vuotta sitten Pellicion muovailuvahaleivontapajaan Annantalolla. Tämä tilaisuus liittyi hänen kirjaansa Sokerileipuri Mata-Mii seikkailee. Tuosta meille on jäänyt tavaksi käyttää välillä nonparelleja, erilaisten muovailuvahatekeleiden koristelussa. Pieni kiva idea tekemään arkisesta muovailuhetkestä erityinen! Toiveretki-näyttelyn päättäjäisissä Pellicioni veti myös askartelua. Lapseni ei halunnut, että jakaisin kuvan hänen askartelustaan mutta hieno oli tämäkin peili, tai toivomuslähde, jonka hän nyt teki!

Emme valitettavasti ehtineet kierrokselle näyttelyssä. Sen sijaan näimme teatteriesityksen Kadonnut sydän. Ulla Nevanlinna ja Elina Perttola esittivät monipuolisen tarinan, jossa mielikuvituksellista klovniystävää tarvittiin avuksi ärripurrin karkottamisessa.



Lapset seurasivat esitystä kiinnostuneina. Teatteri piti myös pienet katsojat otteessaan ja siinä oli paljon hauskoja elementtejä kuten saippuakuplia ja käsinukke.




Toiveretki-näyttely jatkaa kohti pohjoista. Näyttelyyn voi nyt marraskuussa tutustua Sodankylän kirjastossa. Näyttelyyn liittyen järjestetään mielenkiintoisia tapahtumia sekä lapsille että aikuisille.

Toiveretki kiertää jatkossa vielä useilla paikkakunnilla. Ensi keväänä se palaa vielä tänne Etelä-Suomeen ainakin Hyvinkäälle. Kannattaa mennä jos vain olette lähellä jotakin näyttelyn vierailupaikkaa. Toivottavasti mahdollisimman moni tulee näkemään näyttelyn! Suvaitsevaisuutta lisäävää lastenkulttuuria ei varmasti  koskaan ole liikaa tarjolla.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Toiveretki-kirjasta.

Ja jotta kaikki mahdolliset, ja mahdottomatkin kytkyt tulisivat mainittua olen ostanut Toiveretki-kirjan tämän vuoden Kirjamessuilta, jonne sain lipun Lasten keskukselta ja Kirjapajalta. Itse en ole kirjoittanut, enkä ehdikään kirjoittaa blogiin, Kirjamessuista, ihan ajankäytöllisistä syistä. Paljon asiantuntevaa asiaa messuista lasten ja nuorten kannalta löytyy esimerkiksi blogista Luetaanko tämä?

Kommentit