Iloista rakentelua!

Pihla Meskanen (2017) Iloista rakentelua. Spagettitorni & leijuva linna. Helsinki: Otava (Nemo).


Pihla Meskasen kirja Iloista rakentelua. Spagettitorni & leijuva linna tarjoaa oivia askarteluideoita. Kirjan ideoiden avulla voi tehdä vaikka siltoja, labyrintteja, pop up -kaupunkeja, sokkeloita ja linnoja. Syntyy siis suureellisia juttuja, jotka ovat kuitenkin yksinkertaisia. Materiaalit, joita kirjan puuhissa käytetään, ovat sellaisia, että niistä iso osa löytyy kodeista. Ja tällä kertaa ihan oikeasti löytyy. Monesti nimittäin jopa kierrätysaskartelukirjat sisältävät mielestäni outoja ainesosia, joita meillä ei useinkaan todellisuudessa kotoa löydy. Ja suurin osa niistäkin kirjan ohjeissa olevista asioista, joita ei löydy, ovat hankittavissa edullisesti ja helposti.

Heti kun pääsen sanomasta, että suurin osa tarpeista löytynee melko monista kodeista mainitsen kuitenkin yhden tärkeän työkalun, jota ei ehkä ihan joka kodin askartelukaapista löydy. Kuumaliimapyssy on  sellainen hankinta, jota suosittelen lämpimästi kirjan kylkeen, jos kirjan hankkii esimerkiksi lahjaksi. Kuumaliima on nimittäin sellainen tuote, jota monen kirjan askartelun kanssa tarvitsee.




Kirjan ohjeet ovat selkeät ja lopussa on vielä sanasto. Huomaan, että kotona lapsi oikoo tehtävissä helposti. Piirustuksia ja suunnitelmia ei niinkään synny mutta nopeita luomuksia sen sijaan tulee. Meillä on kirjan innoittamana syntynyt yhtäkkiä sokkelo ja esimerkiksi majoja erilaisille Ryhmä Hau koirille ja muille supersankareille.  On kiva, että näitä ohjeita voi tilanteen mukaan hyödyntää joko niin, että tekee luonnoksia ja tarkkoja suunnitelmia tai sitten voi ryhtyä vauhdilla rakentamiseen.


Kuva: Niina Hummelin


Meskanen on Lasten ja nuorten  arkkitehtuurikoulu Arkin perustaja ja johtaja. Arkki tarjoaa mielenkiintoisen harrastusmahdollisuuden lapsille, jotka ovat innokkaita tekemään erilaisia askarteluja ja rakenteluja. Sivussa oppii sitten arkkitehtuurista. Arkissa  tulee kivasti esille se, miten arkkitehtuuria on kaikkialla. Katsoisipa eläinten pesiä tai ihmisen rakentamaa ympäristöä niin mielenkiintoisia piirteitä löytyy ihan joka puolelta. 

Oma lapseni kävi kaksi vuotta Arkkia. Hän lopetti siinä vaiheessa kun vanhempi ei olisi enää ollut mukana. Hän halusi tuolloin vaihtaa harrastuksen ihan toisenlaiseksi. Siitä, että hän kävi Arkin tunneilla, on kuitenkin ollut iloa, sillä hän on pystynyt tekemään monia juttuja, joita oppi siellä, myöhemmin soveltaen kotona. Meillä asuukin kahdeksanvuotias varsin itsenäinen askartelija, joka tekee usein itsekseen  monenlaisia askarteluja.

Arkki on siitä kiva harrastus, että vielä esikouluikäisten kanssa vanhempi on mukana tunneilla. Monissa harrastuksissa jo hyvin pienet lapset harrastavat ilman vanhempia. Ja tämä sopii toki monille lapsille mainiosti. Kaikki lapset eivät kuitenkaan tällaisia harrastuksia toivo ja omasta mielestäni kouluiässäkin ehtii hyvin harrastaa itsekseen. Kouluikäisestä lähtien lapset ovat  kyllin isoja käsittelemään jo kuumaliimaakin itsenäisesti ja tässä vaiheessa harrastetaan lapsiryhmissä myös Arkissa. 

Arkki on taiteen perusopetuksen saralla poikkeuksellisen poikavaltainen. Tämä yllätti aikoinaan itseni. Lapseni ryhmässä olivat muistaakseni kaikki osallistujat poikia. Olin Meskaseen yhteydessä ja tiedustelin, onko minulla omien kokemusten kautta jäänyt väärä mielikuva Arkin ryhmistä. Ei ollut. Arkkitehtuurikerhojen osallistujista viime vuonna 72 prosenttia on ollut poikia. On tosi hienoa, että  taiteen perusopetuksesta löytyy harrastus, joka poikia kiinnostaa (tai jonka vanhemmat arvelevat kiinnostavan poikia). Silti nämä lukemat hämmentävät minua. Voisin kuvitella myös useampien tyttöjen kiinnostuvan Arkista harrastuksena jos he tulisivat tunneille. Ja vastaavasti tietenkin kuvittelisin poikien innostuvan kuvataiteista. 

Harrastusta Arkissa voi jatkaa aina 19-vuotiaaksi saakka saatuaan kerran opiskelupaikan. Opetusta järjestetään Helsingin lisäksi Espoossa ja Vantaalla.  Itse olin vuoden lapsen kanssa Arkissa käydessäni hiukan epämukavuusalueellani mattoveitsen ja kuumaliimapyssyn kanssa takutessani. Minähän en meillä ole askartelija. Lapsi myös kävi mieluummin Arkissa näppärämmän puolison kanssa kuin ensimmäisen vuoden kanssani. Silti Arkki oli juuri hyvää harjoitusta minullekin. Joskus onkin hyvä mennä edes pikkuisen epämukavuusalueelleen.


Koululais- ja päiväkotiryhmät käyvät myös Arkissa. Siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia ja leirejä ainakin kesäisin ja talviloman aikaan. Lisäksi Arkissa voi järjestää myös synttärit tai synttäripajan voi tilata Arkista vaikka omaan kotiin.




Meillä on kirjan ohjeilla syntynyt monenlaista. Kaikkein hauskin juttu on mielestäni ollut sokerinpaloista rakennettu iglu. Sitä en kuitenkaan ehtinyt kuvata, kun se jo hajosi leikkien rajussa tiimellyksessä. 

Kirjan askarteluissa on se kiva juttu, että niistä suurta osaa voi käyttää leikeissä. Toki ne sitten kuluvat käytössä, sillä muutenhan nuo askartelut ovat  kestäviä, jos ne tehdään vain koristeeksi hyllyyn. 

Alla on muutamia kuva meillä kirjan ohjeista innoituksen saaneista askarteluista.


Synttäreiden kiva ohjelmanumero näkyy taka-alalla ja on myös Arkista meille alun perin tullut käyttöön. Karkeista ja cocktailtikuista voi tehdä isompia tai pienempiä rakennelmia. Maukasta ja hauskaa! Samaan tarkoitukseen voisi toki soveltaa vaikka kasvispyöryköitä ja kirsikkatomaatteja, jos haluaisi vähän terveellisempiä eväitä. 




Majoja kaikenlaisille tyypeille.


Vahtitornin voi tehdä vaikka spagetista! Yllättävän kestävän jopa!

Aikaisemmin tästä kirjasta, on kirjoitettu ainakin, blogissa Luetaanko tämä?

Arkin nettisivut löytyvät täältä.


Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä hyvä kirja! Itsekin sain tämän ansioista hankittua vihdoin kuumaliimapistoolin (ja juttukin kirjasta on tulossa lähiaikoina). Ja enpä tosiaan olisi arvannut, että Arkissa on noin paljon poikia! Ihmekös, että olen tuota harrastusta itsekin miettinyt kolmelle pojalleni... ;) Kiitos, että nostit esiin myös sen, että Arkissa saa aikuinen olla mukana eskari-ikään saakka. Erinomainen tieto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin epäaskartelija, etten kovin herkästi innostu askartelukirjoista. Tästä olen innostunut. Voi kyllä olla, että se johtuu siitä, että Arkkiharrastuksen kautta nuo kirjassa käytetyt menetelmät ovat jossain määrin tuttuja.

      Olen vähän itsekriittisesti pohtinut, että miksiköhän mä alun perin ajattelin juuri Arkkia lapselleni sopivaksi harrasteeksi. Jotenkin tiedostamatta siinä oli ehkä jotain ajatusta siitä, että pojat nikkaroi, kokeilee ja rakentelee. Itse asiassa juttu meni niin, että alun perin mietin Taito-käsityökoulu Helskyä, jonka pajoissa oltiin käyty useissa tapahtumissa. Ajattelin kuitenkin joka tapauksessa, että joku enemmän askartelu kuin kuvataidehenkinen juttu sopisi paremmin esikoiselle. (Ja itse asiassa samaa ajattelen kuopuksesta... Tuntuu vaan, ettei me ehditä viedä häntä mihinkään harrastuksiin.) Sitten satuimme joskus Laiturille näyttelyyn tai pajaan (en edes muista kunnolla enää mikä se oli), jossa sai rakennella isoja rakennelmia ja lapseni oli siitä ihan tohkeissaan. Tuossa Arkki oli mukana, jolloin kuulin Arkista ensimmäisen kerran ja ajattelin, että joo tää voisi olla meidän juttu ja ilmoitin lapseni sinne.

      Poista

Lähetä kommentti