Suoraan aamunkoittoon kohti Mikä-Mikä-Maata

Kuva: Leena Tiuri


Vantaalla Vernissassa Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulun Peter Panissa jäi ikkuna auki ja siitä pujahdettiin lennolle suoraan aamunkoittoon. Ilon ja keijukaispölyn kanssa yleisö lennätettiin Mikä-Mikä-Maahan. 

Spekuloimme etukäteen kotona, lennetäänköhän tässä esityksessä. Ja ainakin mielikuvituksen esitys laittaa lentämään. Vaikka kyllä joku näyttelijöistäkin lentää jollakin muotoa vähäsen!

Kuva: Leena Tiuri


Sanna Liski ja Tuukka Tiihonen ovat ohjanneet J.M. Barrien sadun Peter Panista luottamuksen ja mielikuvituksen hengessä. Pirjo-Riitta Tähti on dramatisoinnissaan löytänyt esitykselle sopivan tavan tapahtua ajattomassa mielikuvitusmaailmassa. Itse olisin tosin ehkä muuttanut muutaman pojaksi nimetyn roolin suosiolla naisoletetuksi esiintyjäkunta huomioiden. Anu Kamppilan puvustus on onnistunut ja on komeaa, miten taistelukohtauksessa miekat kalisevat.


Esitys tavoittaa hyvin myös ihastumisen tunnelmat, epävarmuuden ja pettymyksen, joka oli omasta mielestäni esityksen kiehtovinta antia kaiken vauhdin keskellä. Siinä, missä Leenalle kasvaminenkin on seikkailu, haluaa Peter Pan pysyä aina lapsena. Peter Pan on symboli ikuiselle lapsuudelle, vapaudelle ja leikinomaisuudelle mutta hänessä on hiukan samaa alakuloa kuin yksin Huvikummussa asuvassa kuuluisassa sankarittaressa. Helinän hahmon traagisuus liittyy sekä siihen, että aina kun joku mainitsee, ettei usko keijuihin, joku keiju kuolee. Toisaalta hänen haasteensa liittyvät kyvyttömyyteen ilmaista itseään. Helinän mustasukkaisuus purkautuu lähinnä hölmöilynä, joka uhkaa saada tuhoisan lopun.  Helinä on silti valmis myös uhrauksiin kun välittää toisista. Peter Pania voi siis pohtia myös hyvin syvällisten kysymysten kautta. Leena veljineen lentää seikkailuun. Mutta Leena saa myös veljensä muistamaan äidin tarpeen ja rakkauden ja hän palaa veljiensä kanssa vanhempiensa luokse. Mukanaan he tuovat vielä  kadonneet pojat, jotka Sulosen perhe adoptoi.

Kuva: Leena Tiuri




Peter Pan sisältää hippusen keijukaispölyä, taiteilua sirkusrenkailla, teatterisavua, valoja ja kiinnostavia sävelmiä.  Yksinkertainen lavastus antaa tilaa näyttelijöiden työlle. Lavastukseen on silti löydetty oleelliset asiat. Ikkuna, kuu, rengas, jolla Helinä taiteilee, koirankoppi, merirosvolaiva, ostoskärryt ja muun muassa jousipyssy tarjoavat tärkeitä yksityiskohtia.

Nuoret näyttelijät ovat selvästi innoissaan. Iiris Tiitto  Leenana tekee vahvan roolin toisaalta huolehtivaisena isosiskona ja äidin kaltaisena hahmona, toisaalta nuorena, joka menee itsenäisesti omaan suuntaansa. Noa Lange Peter Panina osaa olla sopivan herkkä mutta myös tarttua jouseen tai mihin tahansa erilaiseen jäynään vihollisensa Kapteeni Koukun kahlitsemiseksi. Kadonneet pojat hurmaavat satuja lukevaa, taskuja ompelevaa ja iltalääkettä antavaa äitiä kaipaavina poikina, jotka ovat unohtuneet kuka minnekin ja melkein jo unohtaneet omat äitinsä, joita silti kaipaavat syvästi. Mona Poutiainen Helinänä  osaa olla moninaisessa roolissaan sekä viehättävä keijukainen, ärsyttävä kiusanhenki ja toisaalta vangittu hyttynen. Hän selviää hyvin ruumiillisesta ja puhumattomasta roolistaan. Merirosvojengin johtajassa Kapteeni Koukkua esittävässä Nelli Salmessa on puhtia ja hänen miehistönsä tutisee jatkuvassa pelossa arvaamattoman johtajansa armoilla. Siiri Mellin tekee vahvan roolin periksiantamattomana Tiikerililjana. Ja kuka olikaan Peter Panin varjo? Hän jäi erityisesti kahdeksanvuotiaan mieleen!

Ensi-illassa varmasti purkautui paljon jännitystä. Kaikki näyttelijät tekivät hyvää työtä ja jokaista tarvittiin!

Kadonneet pojat intoa ja kaipuuta täynnä! Kuva: Leena Tiuri


Peter Pania suositellaan kuusivuotiaasta eteenpäin. Ikäsuositus on mielestäni sopiva ja suosittelen noudattamaan sitä. Esityksen keston (1 h 45 minuuttia väliaikoineen) kyllä jaksaisivat pienemmätkin. Kohtausten välillä on ihan pimeää, mikä sopii tähän esitykseen hyvin. Esityksen tunnelma on välillä tosi jännittävä ja osa kohtauksista on myös aika väkivaltaisia.

Kuva: Leena Tiuri


Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulun teatterissa on lumovoimaa. Heidän taiteen perusopetustaan voi tämän kokemuksen perusteella suositella harrastuspaikaksi niille lapsille ja nuorille, joita teatteri- tai sirkusharrastus kiinnostaa.


Peter Panista on Vernissasalissa esityksiä 14.2 saakka. Tarkemmat esityspäivät ja ajat kannattaa tarkistaa Tikkurilan Teatterin sivuilta.

Liput esitykseen maksavat 12-18 euroa ja perhelippu (kaksi aikuista ja kaksi lasta) 50-55 euroa. Koululaisnäytösten liput maksavat 6 euroa lapselta.

Olin katsomassa esityksen kahdeksanvuotiaan lapseni kanssa esityksen ensi-illassa 23.1.207. Oman lippuni sain ilmaiseksi teatterilta.

Esityksen näyttelijäjoukkoa loppukumarruksilla. Aivan kaikki eivät valitettavasti ole mahtuneet tähän kuvaan.







Kommentit