Tiitiäisten maahan tanssiteatterissa Vantaalla

Kuva: Johnny Korkman/Tanssiteatteri Raatikko

Rakastetut Kirsi Kunnaksen runot monipuolisena tanssiteatterina

Kannattaa mennä Tikkurilaan, ulkoapäin tylsähköön liikekiinteistöön! Tanssiteatteri Raatikossa on mahdollisuus kokea runon, tanssin ja tarinan taikaa Tiitiäisen pippurimyllyn tahtiin.

Rakastan Kirsi Kunnaksen runoja ja olin ikionnellinen kun pääsimme tänään nelivuotiaan kanssa Raatikkoon katsomaan Tiitiäisen pippurimyllyä, joka pohjautuu kirjoihin Tiitiäisen pippurimylly ja Tiitiäisen satupuu.

Tämä ihana tanssiesitys tarjoaa teatterin lumoa  monipuolisesti.  Runoista on tehty omia pieniä tarinoitaan. Esitykseen on saatu mukaan monta ihanaa klassikkorunoa kuten Haitula, Herra Pii Poo, Tiitiäisen tuutulaulu ja  Vanha vesirotta. Runosta toiseen liikutaan sujuvasti sekä ruumiillisen liikkeen että äänen tasolla.

Runoja kehystää kertomus, jossa Lilli Tiitinen nukahtaa ennen kuin isä ehtii lukea hänen kovasti toivomaansa Tiitiäisen pippurimylly kirjaa. Lilli puhelee siitä, että hän saattaa joutua eksyksiin, jollei isä lue. Unessa Lilli kokee Marjamittusen eksymisleikin ja vaikka mitä muuta. Ja jättimäinen pippurimylly rullaa yhä uutta ja uutta tarinaa. Samaan aikaan aika kuluu ja kello käy tik-tak. Esitys tavoittaakin ajan kulumisen kiehtovasti sekä lasta että aikuista puhuttelevalla tavalla, olisipa kyseessä sentin taikka kaksi kasvaminen tai deadlinejen pakottavuus.


Kuva: Johnny Korkman/Tanssiteatteri Raatikko

Tanssin ja runojen rytmiä

Raatikon esitys on tietysti vahvasti tanssillinen ja on upeaa nähdä, miten hienosti runojen ja tanssin rytmi tukee toisiaan. Esitys onkin yhtä kielen ja liikkeen leikkiä. Musiikki on myös oleellista tässä esityksessä. Esiintyjät käyttävät kieltä soittimena olisipa sitten kyseessä pelkät tavut tai pitkät runot. Taustamusiikki on välillä hyvinkin vahvaa. Myös nukketeatterin taikaa päästään kokemaan.

Tanssillisesti esitys ei tarjoa mullistuksia mutta liikkeiden kieli on sujuvaa ja on hyvä, että esityksestä löytyy sekä vauhtia että rauhallisuutta. Rauhallisuutta tuo  unimaailma ja tiitiäisten herkät, ihanat asut. Vauhtia löytyy sekä välillä kiihkeäksi menevästä kieli-ilottelusta että monista vauhdikkaista numeroista.


Elisa Salo, jolle lapsen rooli istuu poikkeuksellisen hyvin, hurmaa ilmeikkäänä Lillinä. Muut näyttelijät onnistuvat kaksois- tai nelosrooleistaan oivasti.  Anna Päiväniemi ja Heidi Suur-Hamari menestyvät sekä suloisina että vähän mystisinä tiitiäisinä, että huvittavina Villenä ja Vallena. Tatu Mönttinen on paitsi kiireinen isä myös Tiitiäinen, Jaakko Vaakko Vesirotta ja Taikuri Piipoo. Puvustus on herkkää ja kaunista mutta siinä on myös oma jännityksensä. Taina Relander onkin onnistunut todella hyvin puvustuksen ja lavastuksen osalta ja kokonaisuus on mietitty alusta loppuun.

Meidän suosikkirunojamme

Itse olin ihastunut kun pääsin kokemaan katsomossa Tiitiäisen tuutulaulun mutta hurmaannuin myös Jaakko Vaakko Vesirotasta, joka oli ihan mutainen ja rutainen ja tietenkin kovin kuhanuhainen, vesiköhäinen ja ryskäyskäinen. Voi häntä! Lapseni suosikki oli erityisesti Herra Pii Poo ja hänen jännittävä ajelunsa vespalla. Noita ja taikuri viittoineen on selvästi lumovoimainen.

Villestä ja Vallesta riitti tänään juttua välipalapöydässä. Vauhdin hurmaa oli myös muuten tarjolla ja varmasti monenkirjava lapsiyleisö huomioon ottaen on hyvä, että esitykseen on päässyt myös 6 autojuttua kello 6.

Kuva: Johnny Korkman/Tanssiteatteri Raatikko

Tiitiäiset innostavat moneen! Vahva suositus!

Tanssiteatteri Raatikkoon kannattaa lähteä  kauempaakin.  Julkisilla pääsee kätevästi paikalle ja vähintään kymmenen lapsen ryhmien lipunhintoihin (13 euroa kappale) sisältyy bussikuljetus esitykseen ja takaisin pääkaupunkiseudulla.

Tiitiäisen pippurimyllystä on kirjoitettu Kansan Uutisissa vuonna 2009, jolloin se on ollut aiemmin Raatikon ohjelmistossa. Esitys on  siis myös oivaa kierrätystä! Uusi pienten lasten polvi onkin nyt kokemassa esitystä. Toivoisin, että niillä, jotka ovat tutustuneet Kunnaksen runoihin olisi mahdollisuus nähdä  tämä esitys vaikka monen sukupolven voimin. Ja jos sinulla ei ole omia lapsia tai lastenlapsia etkä halua mennä lastenteatteriin yksin, niin Tiitiäisen pippurimylly on oiva tilaisuus ottaa mukaan vaikka kummilapsi tai naapurin lapsi. Sen verran hieno herkku esitys on, että tätä kannattaa todella harkita!

Ehkä vielä tärkeämpi Tiitiäisen pippurimylly on  niille, jotka eivät ole Kunnaksen runoja kuulleet.  Siitä, että lapsille ei lueta ollaan paljon ja näkyvästi huolissaan, eikä varmasti syyttä. Tämäntyyppisten esitysten tarjoaminen mahdollisimman monille pikkuisille on väylä tuoda  runoutta lasten tietoisuuteen ja kannustaa kirjojen äärelle. Esitys tarjoaa mielestäni muutenkin valtavasti sellaista, josta voi lähteä myös vaikka päiväkodissa eteenpäin. Esimerkiksi, mitä kummaa tapahtui kun Herra Pii Poo maata polkaisi ja taikoi:
rusinoita
mansikoita
omenoita
perunoita
porkkanoita
prinsessoita 
makkaroita. 

Esityksessä nämä porkkanat ja prinsessat oli luotu sellaisin yksinkertaisin keinoin, että metodia voi lähteä soveltamaan lapsiryhmien kanssa osana taidekasvatusta.  Puhumattakaan tietenkään siitä, mitä tiitiäiset voivat tarjota kuva- ja sanataiteelle. Innostavaa!

Tiitiäisen pippurimylly on Tanssiteatteri Raatikon ohjelmistossa 7.4.2018 saakka ja sitä suositellaan yli 3-vuotiaille. Lisää tietoa esityksestä löytyy Raatikon omilta sivuilta.

Saimme lippumme Raatikosta. Kiitos!

Kommentit