Kävimme kaksivuotiaan kanssa katsomassa Annantalon näyttelyä By - Olipa kerran kylä.

Näyttelyssä esitellään erilaisten kotien kautta yhdeksän kuvittajan työtä. Lapsi oli tosi innostunut näyttelystä ja viihtyi siellä pitkään. Hän oli jopa sitä mieltä, että koko päiväksi olisimme voineet jäädä sinne. 

Kaikki paikat kiersimme kahdessa huoneessa mutta eniten hän ihan selvästi piti Anna Härmälän koirien kylpylästä ja suurin osa ajasta kuluikin tämän taideteoksen ympärillä. Siellä oli hauskaa makoilla kylpyammesohvalla ja vedellä ees taas suihkuverhoja ja vain mennä ja tulla ympäriinsä. Näyttelyssä näkemäni, Härmälän itselleni ennestään tuntemattomat koirakirjat, Sinä et kuulu tänne, Beiron ja Sinä päätät itse, Jori vaikuttivat kummatkin kiinnostavilta. Lapsi ei tosin jaksanut tuolla juurikaan kuunnella niitä eikä muitakaan kirjoja kun hänellä oli kiire tutkia paikkoja ja leikkiä. Jori koira kuitenkin tykkäsi lillua pahanhajuisessa möhnässä ja kaikki muutkin koirat vakuuttuivat tällaisen kylpylän tarpeesta ilman muuta vaikka kylpyekspertti Ankka antoi aivan toisenlaista tietoa kunnollisesta kylpylästä. Pitää varmasti etsiä noita kirjoja kirjastosta kotiin.

Näyttelyssä pyöri myös ruotsinkielinen Mainio herra iloinen lastenohjelma, jonka lapseni katsoi melkein yhtä innoissaan kuin Pixonin pojat tässä kuvassa televisiota vahtivat ennenkuin lähdimme pois, vaikkei kieli ollut tuttu ja oma käännöksenikin saattoi olla hieman hatara ja suppea. Onneksi luin tämän Malin Kivelän kirjoittaman ja Linda Bondestamin kuvittaman kirjan juuri ihan vähän aikaa sitten lapselle kirjastoreissulla suomen kielellä niin pysyin sentään aika hyvin tarinassa kiinni. Hieno kirja ja piirretty! Henkilöt ovat stereotyyppisiä ja yksioikoisia mutta huumori on sellaista, että uppoaa ainakin minuun ja itsestään on helppo löytää vaikka palanen hapanta mutta väreihin mieltynyttä neiti Sitruunaa että hyväntahtoista mutta hiukan naiivia herra Iloista. Ja useimmitenhan se on mukavaa jos kirjoissa ystävystytään ja rakastutaan...

Aulassa pyörii myös video, jossa kerrotaan näyttelyn kuvittajien työskentelytavoista. En katsonut sitä sattuneista syistä kovin pitkään mutta kiinnostavalta sekin vaikutti ja lapsikin jaksoi olla siitä jonkin aikaa kiinnostunut.

Kylänäyttely jatkuu vielä sunnuntaihin 28.2.2016 asti. Kannattaa huomata, että tiistaista perjantaihin siellä on 13.30 asti opastuksia koululaisryhmille. Menimme nimittäin itse jo kerran aiemmin paikalle aikeissa kurkistaa näyttelyyn eikä sitten päästykään sinne, mikä vähän harmitti. Toisaalta tuolloin meillä olisi ollutkin liian vähän aikaa.

Annantalo on aina mukava piipahduspaikka. Kahvilassa on ihanat pullat ja siellä on mukava muutenkin vain oleskella. Tällä hetkellä Annantalon yläkerrassa on myös pieni Soraääniä näyttely (Riikka Heinonen, Riina Heiskanen ja Juhani Saari). Sekin oli hauska kurkistaa mutta ainakaan ihan pieni lapsi ei välttämättä vielä saa kiinni jujusta muistella omaa elämäänsä ja sen äänimaisemia näyttelyn pohjalta joten me ainakin vain pyörähdimme paikalla.