Kati Kirkkopelto (kuvat ja teksti): Soiva Metsä. Jean Sibeliuksen matkassa. Kirja+cd Levyllä Nazig Azezian (piano) ja Jussi Makkonen (sello). Lasten keskus: 2015.
Valitsin itse tämän kirjan kirjastosta. Lapseni sanoivat "tylsää!" Sitten kun laitoin levyn soimaan ja aloin heille lukea kirjaa niin jopa kaksivuotiaskin jaksoikin kiinnostua aika pitkäksi ajaksi. Kirjan kuvitus on tosi hieno ja tekstiä ei ole paljon. Kuva ja teksti tukevat erinomaisesti toisiaan. Teksti ja kuvat ovat lapsiin vetoavia, kuvissa esimerkiksi puhalletaan voikukan haituvia ja pianon koskettimet jatkuvat rappusina, joita pitkin Aino Sibelius kuljettaa lapsenlapsen toiseen huoneeseen antaen puolisolleen työrauhan. Vaika Jean Sibeliuksen suurmieskultti ja saavutukset nousevat myös esille lähestyy Kirkkopelto Sibeliusta lapsena, joka kuunteli pianonsoittoa ja ajatteli matonraidat tiettyinä sävelinä ja pappana, joka kysyy millaisia unia lapsenlapsi on nähnyt viime yönä ja jolle linnut laulavat sävelmiä tai joiden ääni kuulostaa tietyiltä soittimilta. Kertojan äänen kirjassa saavat lapsenlapsi ja Aino Sibelius.
Kirja levyineen on oivallinen rauhoittumishetkien kirja, johon voi uppoutua vähäksi aikaa. Levyä oli ihana kuunnella ja itse olen nyt kun kirja on ollut meillä lainassa kuunnellut levyä välilllä ihan yksiksenikin, lapsiini se ei ehkä olisi pelkästään iskenyt kuitenkaan. Kirjassa kuitenkin hauskasti selitetään esimerkiksi sitä, miten kappale Kuusi saattaa kertoa yhdestä Ainolan pihan kuusesta, joka on kuunnellut Sibeliuksen sävellyksiä ensimmäisenä.
Aino Sibeliuksesta olisin mielelläni lukenut kirjasta enemmänkin mutta toisaalta hänenkin roolinsa puolisonsa työn tukijana ja Ainolan kodin sydämenä kyllä avautui kirjassa.
Valitsin itse tämän kirjan kirjastosta. Lapseni sanoivat "tylsää!" Sitten kun laitoin levyn soimaan ja aloin heille lukea kirjaa niin jopa kaksivuotiaskin jaksoikin kiinnostua aika pitkäksi ajaksi. Kirjan kuvitus on tosi hieno ja tekstiä ei ole paljon. Kuva ja teksti tukevat erinomaisesti toisiaan. Teksti ja kuvat ovat lapsiin vetoavia, kuvissa esimerkiksi puhalletaan voikukan haituvia ja pianon koskettimet jatkuvat rappusina, joita pitkin Aino Sibelius kuljettaa lapsenlapsen toiseen huoneeseen antaen puolisolleen työrauhan. Vaika Jean Sibeliuksen suurmieskultti ja saavutukset nousevat myös esille lähestyy Kirkkopelto Sibeliusta lapsena, joka kuunteli pianonsoittoa ja ajatteli matonraidat tiettyinä sävelinä ja pappana, joka kysyy millaisia unia lapsenlapsi on nähnyt viime yönä ja jolle linnut laulavat sävelmiä tai joiden ääni kuulostaa tietyiltä soittimilta. Kertojan äänen kirjassa saavat lapsenlapsi ja Aino Sibelius.
Kirja levyineen on oivallinen rauhoittumishetkien kirja, johon voi uppoutua vähäksi aikaa. Levyä oli ihana kuunnella ja itse olen nyt kun kirja on ollut meillä lainassa kuunnellut levyä välilllä ihan yksiksenikin, lapsiini se ei ehkä olisi pelkästään iskenyt kuitenkaan. Kirjassa kuitenkin hauskasti selitetään esimerkiksi sitä, miten kappale Kuusi saattaa kertoa yhdestä Ainolan pihan kuusesta, joka on kuunnellut Sibeliuksen sävellyksiä ensimmäisenä.
Aino Sibeliuksesta olisin mielelläni lukenut kirjasta enemmänkin mutta toisaalta hänenkin roolinsa puolisonsa työn tukijana ja Ainolan kodin sydämenä kyllä avautui kirjassa.
Kommentit
Lähetä kommentti