Vallankumous -näyttely Annantalolla tarjoaa puuhaa ja pohdittavaa sekä lapsille että aikuisille. Olin itse ihan tohkeissani ja ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa elämässäni hakeuduin huhuilemaan myös megafoniin. Oivallinen tilaisuus siis tällaiselle melkein kaikesta äkkinäisen mielipiteen omaavalle mutta aivan liian aralle astuakseen ikinä oikeasti politiikan kentille.
Näyttelyssä on valtaa lähestetty lasten näkökulmasta mutta ainakin omat lapseni, joita en mitenkään hirmuisesti myöskään johdatellut tähän valtateemaan, ottivat näyttelyn kyllä huvittelupaikkana. Karkkipaperimeri oli heidän suosikkinsa ja mielestäni se oli myös ihana, kävin siellä itsekin pulahtamassa. Lapset taas olisivat jaksaneet leikkiä majaleikkiä tässä meressä vaikka miten pitkään ja vielä seuraavanakin päivänä löytyi hiuksista ihania hopeanhohtoisia hileitä.
Lueskelessani mielenkiintoista Tänään on kaunis päivä blogia, jonne kannattaa kurkata käyntimme jälkeen hämmästyin siitä, etten itse ollut mitenkään harmistunut siitä, että näyttelyssä politikkoja ja julkkiksia muutenkaan ei esitetty välttämättä myönteisessä valossa seinällä. Tosin itse en ehkä tulkinnut seinälle joutumista tai pääsemistä kovin negatiivisessa valossa vaan enemmänkin sen kautta, että näillä hahmoilla tai heidän luojillaan (koska seinällä oli myös esimerkiksi Frozenin Elsa) on valtaa ja mietin, että naisia politiikasta ja miksei muiltakin kentiltä olisi voinut sinne nostaa enemmänkin. Ja vaikka itsekään en pidä siitä, että joku tuomitaan julkisessa keskustelussa vaikka lehmäksi tai noita-akaksi (vaikka hän olisikin asioista täysin vastakkaista mieltä kanssani) niin kyllä nykyhetken politiikassa mielestäni on niin paljon pielessä ja Suomen suunta hakusessa, että enpä huomannut sääliä vaikka suttailtua SSS-koplaamme ollenkaan eikä sääli nyt tätä kirjottaessakaan tule päällimmäisenä mieleen. Nyt tätä kirjoittaessa pohdin myös, että olivatkohan lapset maalailleet noiden hahmojen suttuja itse. Kaikkineen kuitenkin tosi mielenkiintoista sekin, että vaikka vanhemmat katsoisivat näyttelyä aika eri näkövinkkeleistä, lasten näkemys on ihan sama, ihanaa leikkiä!
Lapsiyleisöä tuntui kiinnostavan myös erityisesti iso kankainen tissi ja yhden pienen näin käyvän imemässä sitä. Jotenkin tosi suloinen näky, olisin ihan valokuvan halunnut ottaa ja laittaa tänne. Mutta tietenkään en sellaista tekisi kun omia lapsianikaan en mielellän blogiin kuvaa niin, että oikeasti erottuisivat kunnolla. Varmasti kuitenkin vähän vanhemmalle lapsiyleisölle ja miksei myös pienemmille keskustelujen kautta näyttely myös oikeasti tarjoaisi enemmänkin pohdittavaa myös vallasta ja vallankäytöstä. Varsin erilainen ja varmasti lapsille mieleenjäävä leikkipaikka näyttely joka tapauksessa on. Vallankumous on jo siinä mielessä vallankuomouksellinen, että tilaa saa käyttää niin vallattomasti ja luovasti.
Vallankumous jatkuu Annantalolla vielä 12.6.2016 saakka.
Näyttelystä Annantalon sivuilla
Kommentit
Lähetä kommentti