Kirja 1800-luvun lasten joulunvietosta


Kirsti Manninen (teksti) ja Pirkko Kanerva (kuvitus) 1995 Olipa kerran joulu. Lasten joulunviettoa viime vuosisadan Suomessa. Hämeenlinna: Karisto, Lasten oma kirjakerho.

Olipa Kerran joulu on varteentoettava vaihtoehto jos lasten historiallisten joulukirjojen saralla haluaa katsella koirien sijaan piirroksia ihmisistä 1800-luvun joulunvietossa. Itse mielelläni fiilistelen Lasten oman kirjakerhon kirjojen äärellä, vaikken niistä kaikkia välttämättä ihan huipputasoisina pidäkään. Omassa lapsuudessani minulle luettiin ehdottomasti eniten Lasten oman kirjakerhon kirjoja, joita meiltä kotoa löytyi kiitettävä pino. Olipa kerran joulu on  kyllä virkistävä poikkeus, niin vahvasti miellän tämän sarjan erilaisten disneyhahmokertomusten sarjaksi, vaikka toki muistan omasta lapsuudestakin, että sarjassa oli myös muunlaisia kirjoja. Kirja kertoo kartanontyttären Annan ja torpan pojan Matin jouluvalmisteluista ja joulunvietosta. Näistä valmisteluista ja juhlimisesta löytyy yhtäläisyyksiä mutta vielä selvemmin eroja. Kartanon ja torpan lisäksi kirjassa kurkistetaan esimerkiksi  mökkiläisen mökkiin, pappilaan, eläinsuojaan, kaupungin kirjapuotiin ja kirkonkylän torille. Kirjassa kerrotaan Lucian päivän juhlinnasta, tiernapojista ja nuuttipukista. Lukijan on mahdollista kuulla joulukoristeista ja jouluruuasta ja niiden valmistuksesta.

Kirsti Manninen on asiantuntija historian alalla ja hän osaa kirjoittaa erittäin vetävästi. Itse olen tänä vuonna lukenut tyytyväisenä Syrjästäkatsojan tarinoita. Olipa kerran joulussa korostuu se, että joulu oli erilainen kokemus kartanon ja torpan asukkaille mutta toisaalta kummankin lapsen joulu kuvataan hyvänä. Erojen häivytys menee niin pitkälle, että torpan poika saa kartanon tytärtä useamman joululahjan, jopa metallisen torilta ostetun rummun. Kuten sarjan kirjat yleensäkin tämän lukee nopeasti ja pienemmän lukijan kanssa voi toki lähinnä katsella  romantisoivaa kuvitusta. Meillä ainakin seitsemänvuotias kuunteli tätä kiinnostuneena ja kolmevuotiaskin jaksoi vähän seurailla kuvia. Kirjan tenhoa lisää se, että kuvituksessa on paljon eläimiä. Juuri kun pääsin sanomasta, että tämä kirja sopii jos haluaa koirien sijaan katsella ihmisiä...


Kommentit