Lasten suosikkimuseossa, joka ei ole museo



Kun tulee  puheeksi, mitä tehtäisiin, vaikka jonakin viikonlopun vapaana päivänä, on lasten ehdotuslista melko suurella todennäköisyydellä tämän suuntainen:

1. Linnanmäki
2. HopLop
3. Heureka


Kun taas tulee puhe lasten suosikkimuseosta, niin vastaus on tällöin melko suurella todennäköisyydellä Heureka. En ole kauheasti lähtenyt korjailemaan, ettei Tiedekeskus Heureka taida olla varsinainen museo. Vanhempi lapsi on selittänyt Heurekan ylivertaisuutta sillä, että siellä on vähän kuin monta museota saman katon alla. Löytyy tekniikkaa,  luonnontieteitä, avaruusjuttuja, vaihtuvia näyttelyitä...


Esikoinen oli Heurekan koululaisille suunnatulla päiväleirillä juhannusviikolla. Leirillä pääsi muun muassa tekemään kierrätysmuovia, limaa, miettimään miten rakennetaan nopeasti tai hitaasti kulkevia kulkuvälineitä  ja kokeilemaan laboratoriotyöskentelyä. Lapsi oli tyytyväinen leiriin. Kun hän ensimmäisen päivän jälkeen kertoi leiristä, hän kertoi vapaa-aikaa olevan paljon. Ensimmäinen ajatus, joka itselleni tuli oli, että onkohan leiri hintansa väärti (155 euroa nelipäiväiseltä juhannusviikolta) jos ohjatun ohjelman lomassa on paljon taukoja. Mutta hätäinen taisin, tapani mukaan, mietteissäni olla. Lapseni oli sitä, mieltä, että tauot ovat ihan ehdottomia. Ehtii itsekseen katsella kaikenlaista eikä väsähdä liialliseen toimintaan. Kello 10-15 kestävä leiripäivähän on lopulta aika pitkä lyhyempiin koulupäiviin tottuneelle ensimmäisen luokan käyneelle. Päivät tuntuivat silti Heurekassa kuulemma kuluneen nopeammin kuin koulussa.



Yllätyin  siitä, miten aika Heurekassa vierähtää kun vietimme siellä kuopuksen kanssa päivän isomman lapsen ollessa leirillä. Leiriläisten ohjelman loputtua iltapäivällä kolmen aikaan liittyi vanhempikin lapsi seuraamme vielä hetkeksi ennen kuin lähdimme, kaikki jo aika väsyneinä, kohti kotia. Tuntuu, ettemme oikeastaan ehtineet edes tehdä paljoa ja iso osa rakennuksesta jäi kiertämättä. Aika ison osan ajasta vietimme ulkona touhuten. Onnellisesti ennen kaatosadetta älysimme mennä ulos juuri siihen aikaan päivästä kun ulkona sattui olemaan kaikkein lämpimin ilma. Pienempi lapsi puhui ihan innoissaan pikkusilloista. En tahtonut ymmärtää, mitä siltoja hän tarkoitti, Heurakan lähistöllä kun on aika monta siltaa. Kyse olikin Heurekan piha-alueella olevan leikkipaikan osasta, jossa on vettä. Hänestä taisi olla ihan parasta riisua kesäpäivän kunniaksi kengät ja sukat ja kahlailla matalassa vesistössä, täyttää laivaa lastilla ja välillä juoksennella pitkin näitä siltoja. Itse kävin ensimmäistä kertaa Heurekan aidatulla piha-alueella ja olin positiivisesti yllättynyt tästä alueesta. Sieltä löytyi mahdollisuus soittamiseen, keinuja, rullatuolirata ja monenlaista muuta.


Sisätiloissa taas valtava puupalikka-alue oli paikka, jossa kolmevuotias olisi voinut olla rajattomasti. Hajottaminen kiinnosti lasta ehkä vielä rakentamista enemmän mutta ihmeteltävää oli myös siinä kun isoja lapsia tuli paikalle ja he rakensivat aivan mahtavia rakennelmia. Ja onneksi nämä pysyivät myös ehjinä, ainakin niin kauan kuin rakentajat itse olivat paikalla. Itse vaikutuin varjoteatterimahdollisuudesta mutta lapsi sivuutti tämän täysin ja halusi tämän vieressä olevalle pisteelle, jossa oli mahdollisuus nikkaroida auto ja lähettää se valtavaa rataa pitkin alas. Tuota touhua hän jaksoi myös aivan väsymättömällä innolla. Auton nikkarointi oli kivaa ja onnistui helposti. Lapsi nautti siitä, että pystyi lopuksi itse purkamaan ohjeiden mukaan autonsa ja näin korjaamaan jälkensä. 

Kävimme myös yhden innostajan kojulla, aistimassa ruokaan liittyviä juttuja. Hän osasi pienen tuokion kautta hyvin herätellä lasta (ja aikuistakin!) pohtimaan, miten moniaistinen kokemus syöminen lopulta on. Reissuilla Heurekaan meillä on ollut suosiossa  myös "rahan" painaminen omalla kuvalla. Lapset ovat säästäneet näitä rahoja aarteina. Rahapajalla tietenkin kävimme taas ja samalla ihailimme korkealla pyöräileviä. Jotakin yksittäistä muutakin toki kurkistimme mutta lähinnä näillä asioilla täytimme päivän puuhaosiot. Esimerkiksi näyttely Body Worlds - Animal Inside Out jäi kokonaan katsomatta kun lapsi ei halunnut sinne. 




Heureka ei ole pelkästään lasten kohde. Huomiotani kiinnitti, että siellä oli paljon aikuisia ilman lapsia. Omasta mielestäni päivän sympaattisin ryhmä oli joukko ikääntyneitä saattajineen.

Onko Heureka teidän mieleen? Ja mitä muuta kivaa tekemistä on Vantaalla? Ainakin Nissbackan kartanon alueen puistoon ja Helsingin pitäjän kirkonkylään olisi kiva mennä joskus  käymään.

Liman teko on muuten tosi helppoa. Olemme kokeilleet sitä myös kotona. Limaa voi tehdä sekoittamalla perunajauhoja ja vettä. Jos limasta haluaa värikästä voi sekaan laittaa pari tippaa elintarvikeväriä, sormiväriä tai vaikka punajuurimehua. Massasta voi tehdä oman maun ja tarpeen mukaan joko löysää tai tiiviimpää,  jolloin sitä voi käyttää hiukan kuin muovailuvahaa. Sopii siis ällöleikkeihin mutta myös hauskaan muotoilemiseen. Meillä homma tehtiin kylpyhuoneessa sillä sotkua kyllä syntyi.


Kommentit

  1. Heureka on kyllä monipuolinen kohde. :)

    VastaaPoista
  2. Niin on! Mutta joo vähän hävettää tuo tekstini Heurekasta. Samantien kun pistin sen maailmalle huomasin Heurekan nettisivuilta useammastakin kohdasta, että nimenomaan museoksi nimittävät Heurekaa. Olisi se pitänyt arvata, että lapseni ovat tässäkin asiassa fiksumpia kuin minä :) En kuitenkaan lähtenyt nyt muuttamaan tekstiä vaan annoin tuon luulotteluni jäädä tekstiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti