Sven Nordqvist: Viirun syntymäpäivät (2012, 12. painos, alunperin ruotsiksi 1984, nimellä pannkakstårtan). Helsinki: Tammi.
Viiru ja Pesonen kettujahdissa (2006, 9. painos, alunperin ruotsiksi 1986, nimellä Rävjakten). Helsinki: Tammi.
Viiru, Pesonen ja Kososen kukko (2002, 5. painos, alunperin ruotsiksi 1996, nimellä Tuppens minut). Helskinki: Tammi.
Viirun ja Pesosen kylvöpuuhat (2011, 8. painos, alunperin ruotsiksi 1990, nimellä Kackel i grönsakslandet). Helsinki: Tammi.
Viiru kateissa (2010 , 6. painos, alunperin ruotsiksi 2001, nimellä När Findus var liten och försvann). Helsinki: Tammi.
Viiru muuttaa (2012, ruotsinkielinen alkuteos: Findus flyttar ut, tarina Viiru muuttaa on kirjoitettu aluperin 1990 teatteriesitystä varten). Helsinki: Tammi.
ja Eva-Lena Larsson ja Kennert Danielsson (teksti), kuvitus Sven Nordqvist (2005, 3. painos, ruotsinkielinen alkuteos : Pyssla med Findus) Viirun puuhakirja. Helsinki: Tammi.
Meillä luettiin Viiru ja Pesonen kirjoja tosi paljon esikoiselle kun hän oli vähän pienempi. Ja elokuviakin on katseltu. Teatterissakin olemme Viirun ja Pesosen nähneet, mutta siitä on pitkä aika. Parin päivän takaisella kirjastoreissulla lainattiin iso kasa Viiruja ja Pesosia. Esikoisen kanssa on nyt luettu pinosta kolme hänen valitsemaansa. Pienemmänkin kanssa kirjoja on vähän katseltu mutta kovin syvälle Viirun ja Pesosen maailmaan ei kaksivuotias ole vielä uppoutunut. Nämä kirjat lähtivät kirjastosta mukaan tällä kertaa lähinnä siksi, että ensi viikolla menemme Krapin kesäteatteriin Tuusulaan katsomaan Viiru, Pesonen ja Kososen kukko.
Kun luin ihan ensimmäisiä kertoja Viiru ja Pesonen kirjoja en itse asiassa ihan hirveästi tykännyt niistä. Mielestäni ne oli piirretty jotenkin hermostuttavasti ja sotkuisesti. Tuntui, että sisältökin oli vähän sellaista vanhan ukon jorinaa ja kissan sähellystä. Viirun ja Pesosen kohdalla kävi kuitenkin toisin kuin monen tuotemerkki lastenkirjasarjan, jotka helposti alkavat tulla korvista ulos muutamien lukukertojen jälkeen. Ne alkoivatkin viehättää. Hajamielisen ukon, jota pidetään kylälläkin vähän omituisena ja viisastelevan, itsepäisen ja touhukkaan kissan ystävyys on aitoa ja rehellistä. Hauskoja nuo kirjat myös ehdottomasti ovat ja ne on kirjoitettu iloisesti huumorimielellä. Kuvituskin on oikeasti hauskaa ja jopa todella pikkutarkkaa monessa kohdin. Kirjan sivuilta löytyy valtavasti tutkittavaa ja Pesonen rakentelee kummallisia vempaimia ja virityksiä, mikä varmasti kiinnostaa monia pieniä lukijoita ja kuuntelijoita. Talossa elävät ihan omaa elämäänsä kanojen lisäksi myös hassut pienet muklat.
Itseäni on viehättänyt eniten Viiru kateissa, jossa kerrotaan kuinka Viiru muutti asumaan Pesosen luo ja miten hän oppi puhumaan. Viirun syntymäpäivät kirjan kerrospannukkakku (lettuja nuo omasta mielestäni ennemmin ovat kuvan perusteella) on meillä vähän sellainen klassikko, josta välillä puhutaan ja välillä on keittiössä jotakin vastaavaa syntynytkin. Viiru ja Pesonen kettujahdissa on aikamoista räiskettä ja ilotulitusta mutta toisaalta kirjassa on myös herkkää ja rauhallista yökuvitusta. Viiru ja Pesonen asettuvat ketun puolelle ja metsästystä vastaan. Viirun ja Pesosen kylvöpuuhat (Pesonen yrittää oikeasti viljellä, Viiru viljelee lihapullaa) eivät tahdo ottaa onnistuakseen kun eläimet toisensa jälkeen tulevat tuhoamaan ryytimaan.
Viirun puuhakirja meiltä löytyy kotoa. Se on aika hullunkurinen. Kirjassa on jokaiselle kuukaudelle puuhia ja pientä tarinaa. Monen kuukauden kohdalla on Viirun puuhien lisäksi kerrottu myös muklien puuhista. Heinäkuussa voi kirjan ohjeilla tehdä marjakakkuja, leikkiä isoisän aikaisia leikkejä ja saada Viirulta innoitusta kaarnalaivojen ja muiden pienten purjehtijoiden rakentamiseen. Kaikki ohjeet kirjassa ovat periaatteessa toteutettavissa mutta itse en ihan kaikkiin värkkäyksiin lähtisi.
Entäs sitten Viiru, Pesonen ja Kososen kukko? Esikoinen sanoi, ettei lueta sitä, että meillä on vähän yllätystä siellä teatterissakin. Hän ei halua kuulemma tietää kaikkea etukäteen. No itse kyllä vähän kurkistin ja onhan me tuokin aikoinaan luettu. Tohinaa, touhua ja suuria tunteita tulee varmaan riittämään teatterissa.
Kommentit
Lähetä kommentti