Joulusatu oman tien löytämisestä

Matt Haig (teksti), Chris Mould (kuvitus) ja Sarianna Silvonen (käännös)  Poika nimeltä joulu (englanninkielinen alkuteos A Boy Called Christmas) 2016. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Aula & Co.

Meidän tämän joulun pisin luettava joulusatu taitaa olla Matt Haigin Poika nimeltä Joulu.

Kun aloimme lukemaan kirjaa kysyi seitsemänvuotias melko pian, että onko tämä se sama kirja, joka me luettiin viime vuonna. Kieltämättä tällä kirjalla ja joulupukin kehityskertomuksessa lapsuudesta kypsään ikään on mielestäni jotakin yhteistä Marko Leinon Joulutarinan kanssa. Hienoja kirjoja kummatkin! Kummassakin joulupukin taustavoimana on ollut vaatimaton mutta onnellinen perhe ja orpoutumisen raskaat kokemukset, jotka vaikuttavat joulu-ukon kehittymiseen. Haigin kirja on kuitenkin humoristisempi, kärjistävämpi ja vielä askeleen enemmän maagisia aineksia sisältävä kuin Leinon Joulutarina. Leinon tarinassa liikutaan ihmismaailmassa mutta Haigin tarinassa tutustutaan erikoiseen tilaan ajautuneeseen tonttuyhteisöön sekä keijuihin ja peikkoihin.

Haigin Kirjassa on paljon ihan mahdotonta surkeutta ja kauheita tapahtumia. Mahdottomat tapahtumat ja henkilöt tekevät kirjasta oivan joulusadun. Mahdotonta sana on jopa kirjassa esitetty vanhana tonttukirosanana ja jo alkulehdilla lukijalle kerrotaan, että kirja ei ole niille, jotka uskovat joidenkin asioiden olevan mahdottomia. Joulun lapsi Nikolas elää isänsä kanssa hyvin köyhää elämää ja kaipaa edesmennyttä äitiään. Erinäisten sattumusten kautta epätoivoinen  isä liittyy retkikuntaan, joka etsii todisteita tontuista ja Nikolas jää hirmuisen Charlotta-tädin hoteisiin. Lopulta Nikolaskin lähtee pohjoiseen ja päätyy hyvin erilaiseen ja raadollisempaan tonttujen maailmaan kuin mitä on tästä maailmasta kuvitellut. Tonttujen elämästä on tullut surullista ja kieltojen läpitunkemaa. Lopulta selviää, että retkikunta, jossa isä on mukana on sotkeutunut hirmutekoon, joka on osaltaan vaikuttanut tonttujen ahdinkoon. Nikolas saa käyttää paljon mielenvoimaansa ja joutuu tekemään isoja uhrauksia saadakseen asiat korjatuksi ja löytäkseen paikkansa elämässä ja tonttujen maailmassa. Nikolaksella on apuna taitava mutta hullutteleva poro Salama, joka tarjoaa naurettavia hetkiä tempauksineen ja pieni hiiri Miika, joka on hyvin sympaattinen hahmo. Kerrontaa piristää paitsi hauska kuvitus myös Joka tontun lempilehden Lumisten Sanomien uutisotsikot osana kuvitusta.

Kirjan mainostetaan sen  kannessa olevan uusi jouluklassikko. Juttelimme lapsen kanssa siitä, ansaitseeko kirja klassikon asemaa. Seitsemänvuotias oli sitä mieltä, että kyllä ansaitsee ja oli sitä mieltä, että lukisi tai kuuntelisi kirjaa mielellään uudestaankin. Kirjassa on 267 sivua. Toki kuvat ottavat oman tilansa mutta silti luettavaa on paljon. Siksi suosittelen Poikaa nimeltä Joulu joko lapsille, jotka lukevat jo mielellään ja sujuvasti pidempiäkin kirjoja tai sitten vanhemmille tai muille lasten läheisille, jotka pitävät pitkien kirjojen lukemisesta pikkuisillle. Moni aikuinen sadun ystävä varmasti lukee  kirjaa myös mielikseen ihan itselleen, vaikka joulunpyhinä, jolloin lukemiseen usein on aikaa tavallista enemmän.

Kirja on saatu pyynnöstäni kustantajalta.