Viisas ja pohdituttava Onnellinen prinssi Kansallisteatterissa

Kuva: Kansallisteatteri

Oscar Wilden satuun perustuva Onnellinen prinssi on ajankohtainen, luultavasti aina. Tästä kertoo  ehkä se, että olen nähnyt vähän reilun vuoden sisällä  esityksestä kahdessa teatterissa kaksi erilaista versiointia. Kumpaakin esitystä suosittelen lämpimästi! Näiden esitysten äärellä pääsee pohtimaan syvällisiä.

Viime vuonna näimme Nukketeatterikeskus Poijun Onnellisen prinssin, jonka esitti Miina Turunen. Eilen taas suuntasin lasteni kanssa Kansallisteatteriin katsomaan  Nukketeatteri Sytkyjen  Juha Laukkasen esittämän Onnellisen prinssin.

Esitysten ehkä oleellisin ero kietoutuu kohderyhmiin. Kansallisteatterin Onnellinen prinssi on suunnattu 2-7 -vuotiaille ja Poijun esitys yli 4 -vuotiaille. Tämä ikähaitarin ero voi tuntua hiuksenhienolta, mutta lastenteatterissa sillä on usein valtavan iso merkitys, vallankin jos esityksen aihe on jollain tavoin haastava ja vaikea.

Laukkasen versio sopii pienemmille lapsille kuin Turusen versio. Esitys on huomattavasti silotellumpi, pääskykään ei kuole lopussa vaan pelastuu oman auttamisensa lomassa, onnellisen sattuman myötä. Onnellisen lopun tuominen surulliseen satuun on mielestäni aina haastavaa. Silti tämä toimii, koska tilanne käy juoneen   ja esityksen yleisölle, heidän ikäjakaumaansa silmämääräisen arvioni perusteella, olisi varmasti linnun kuolema ollut liikaa.

Prinssin ja pääskysen suhde jää tässä esityksessä vähemmälle kuin Turusen versiossa eivätkä prinssin ja pääskysen persoonat avaudu niin syvällisesti. Mielenkiintoista on, että kummatkin esitykset on toteutettu nukketeatterin keinoin. Turunen on kokeilevampi. Hän esiintyy välillä itse erilaisissa rooleissa, myös pääskynä ja toisella hetkellä pääsky on yksinkertainen hansikkaasta tehty nukke kun taas Laukkasen esityksen nukkehahmot ovat tyylitellympiä ja pääskynen pehmoisen näköinen. Laukkanen ohjaa tarinaa enemmän ulkopuolelta käsin. Hän on kuitenkin hienosti läsnä läpi esityksen ja kokeneen teatterintekijän osaaminen näkyy siinä, miten hän huomioi lapset. Tämä näkyy konkreettisesti vaikkapa siinä, miten hän lasten sännätessä lämpiöön ja etsiessä istumapaikkoja,  pystyy ohjaamaan väen sopiville paikoille varsin hienovaraisesti.

Kuva: Kansallisteatteri


Humaani perussanoma on kummassakin esityksessä sama. Lapsista varmasti jokainen on ollut joskus kuumeessa ja kipeänä ja voi samaistua siihen, miltä tuntuisi jos ei olisi varaa lääkkeisiin ja lääkäriin.

Näin kärjistäen sanoisin, että jos olisit tilaamassa esitystä omaan tapahtumaasi, valitse Laukkasen esitys jos katsojat ovat pieniä lapsia ja Turusen jos he ovat jo vähän vanhempia. Silti myös kahdeksanvuotias (ja 38 vuotias!) nautti Laukkasen esityksestä ja myös sen pohjalta voi pohtia  syvällisiä asioita.



Kuva: Kansallisteatteri

Puitteet esityksessä ovat todella mahtavat. En ollut lasten kanssa käynyt aiemmin suuren näyttämön aulassa. Jo Kansallisteatterin jykevistä pääovista käveleminen nosti reissun tunnelmaa, joka ei itse asiassa kotoa lähtiessä ollut kaikkein valoisin. Lapset lähinnä kyselivät, että miksi meidän pitää taas mennä johonkin esitykseen. Tästä ärtymyksestä ei ollut enää häivääkään jäljellä kun esityksen alkua kärsimättömästi odottavien lasten odotus palkittiin Laukkasen tullessa noutamaan yleisöä Suuren näyttämön aulasta kohti yläkerran lämpiötä.

Valaistus esityksessä on yksinkertainen mutta komeasti toteutettu. Laukkasen noutaessa yleisön alakerrasta hän kertoi Egyptistä ja siitä, että linnun olisi pitänyt olla matkalla sinne. Hänen puhuessaan lämmöstä ja auringosta, rappusista heijastuu lämpöinen oranssi väri. Loppukohtauksessa,  kauniin laulun soidessa, sininen aallokko valtaa katon. Onnellinen prinssi Kansallisteatterissa on toisaalta mahtipontinen, toisaalta ihanan vaatimaton esitys. Eppu Nuotion lorut ja Maija Ruuskasen sävellykset ovat lisäksi tämän esityksen helmiä. Lapset pääsivät alakerrassa  kokeilemaan linnun siipiä ja miettimään, missä Egypti sijaitsee. 

Lämpiö on viehättävä tila esitykselle. Ikkunoiden kauniit lasimaalaukset, upeat valaisimet, taulut ja tilan kaaret tekevät tilasta mielenkiintoisen (lasten)teatterille. Tämä näkyy Kansallisteatterin kuvapankista valitsemistani kuvista. Halusin valita nimenomaan kuvia, joissa tulee esille esityksen miljöön elementtejä. Esityksen voi tosin kuvitella kiertämään myös moniin muihin tiloihin.



Kuva: Kansallisteatteri

Onnellisen prinssin voi nähdä Kansallisteatterissa useina aamupäivinä syksyn mittaan. Aikataulut kannattaa tarkistaa Kansallisteatterin sivuilta. Liput esitykseen maksavat 15 euroa kappale ja perhelippu maksaa 50 euroa.

Kun menette katsomaan esitystä, suosittelen ottamaan naulakolta mukaan  pienen käsiohjelman. Siinä on yhdellä sivulla monipuolinen valikoima erilaisia puuha- ja pohdintatehtäviä Onnelliseen prinssiin liittyen. Näiden tehtävien avulla voi pohtia esityksen henkilöiden ominaisuuksia, tehdä oman kartan linnulle ja pohtia auttamista ja kiittämistä. Hieno lisä esitykseen! Lasten ottaminen mukaan on esityksessä läsnä alusta loppuun ja siitä kiittää sekä lapsi että mukaan tullut aikuinen.

Lippumme esitykseen olemme saaneet blogin kautta.

Kommentit

  1. Minä vähän jännitin koko esityksen ajan lopun vaikutusta herkkään kuusivuotiaaseen, joka eli tarinassa mukana silmät loistaen. Olin oikeastaan aika helpottunut onnellisesta lopusta, vaikka se ehkä poistikin hyviä keskustelunaiheita ja vaikuttavuutta tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu oli oikein hyvä ratkaisu meidän nelivuotiaan kannalta! Asiasta olisi varmasti puhuttu pitkään ja moneen otteeseen jos prinssille ja linnulle olisi käynyt kurjasti.

      Poista

Lähetä kommentti