Haju Helsingin kaupunginmuseossa

"Miltä Helsinki haisee?" Kysyin 7- vuotiaalta lapseltani ollessamme matkalla aistikokemus Hajun avajaisiin Helsingin kaupunginmuseoon eilen. Lapseni vastasi Helsingin tuoksuvan pakokaasuilta ja irtokarkeilta. Menimme suoraan tämän keskustelun jälkeen metron liukuportaisiin. Niissä hän sanoi  tuoksuvan sähköltä. Olen itse se, mahdollisesti turhasta nipottaja, joka valittaa  hajusteettomasti pestyn pyykimme haisevan pesuaineelta kun pyykkimme on ollut kuivumassa taloyhtiön kuivaushuoneessa ja siellä on mahdollisesti aiemmin kuivunut tuoksuvalla pesuaineella pestyjä pyykkejä. Ja Ihmepuu-tyyppinen vihreä hajukuusi kutsu, joka postilaatikosta oli Hajuun tipahtanut sai itsessäni aikaan paitsi ikäviä muistoja lapsuuden oksettavista koulutaksimatkoista myös epäilyksen tulenko heittämään kutsun roskikseen jo ennen käyttöä. Yllättävän vähän tuoksu lopulta levisi muovikuorensa ja paperikirjekuoren läpi. Tai sitten trauma mutkaisilla teillä vietetystä hukka-ajasta haisevassa tilataksissa on jo voitettu. Toisaalta pidän kyllä myös monenlaisista tuoksuista, esimerkiksi mausteisesta ruuasta ja erilaisista luonnon tuoksuista. Joka tapauksessa näyttely vähän mietitytti etukäteen. Voisikohan siellä tulla huono olo? Tuoksuille herkkien ainakin kerrotaan voivan saavan siellä oireita.

Avajaisissa korostettiin, ettei kyse ole perinteisesti näyttelystä vaan aistikokemuksesta. Haju on aistittavissa museon neljännessä kerroksessa. Tila on suhteellisen väljä. Siellä on säkkituoleja ja kuulosuojaimia, joten tuoksun kanssa voi jäädä lepäilemään rauhassa siihen keskittyen. Valaistus tilassa on aika hieno. En tiedä johtuiko jopa vähän nuhan takia tukkoisesta nenästä mutta tuoksu museossa ei ollut liian voimakas. Tuoksu oli myös aika mukava tällä viikolla ja monelle siitä varmasti tulee muistoja mieleen. Varmasti vähän kurjempiakin haisuja vielä näyttelyyn pääsee haistelemaan. Itse kyllä tunnustan, etten arvannut, mitä tuoksua tämän ensimmäisen viikon tuoksu edusti, vaikka jostakin pikku osasesta sainkin tuoksuttelussa kiinni. Toisessa huoneessa on rasia, josta voi sitten kurkistaa, mikä tuoksu on ollut aistittavissa. 

En välttämättä lähtisi ryntäämään Haju-kokemuksen vuoksi kovin kaukaa Helsingin kaupunginmuseoon. Kävisin siellä kuitenkin ehdottomasti kurkistelemassa muuten museossa käydessäni ja sinnehän kyllä kannattaa mennä. Museo on hieno ala-aulasta lähtien ja Lasten kaupunki se vasta pop onkin! Lisäksi ainakin Aikakone saa oman lapseni hihkumaan innosta. Lapseni sanoi näyttelystä (anteeksi nyt vaan tämä termi en oikein osaa muuttaa tätä aistikokemukseksi tai joksikin muuksi), että äänet puuttuivat. Jäin miettimään, että samoin kun hän en ehkä itsekään ihan saanut jujusta kiinni. On kyllä varmaan ihan totta, että tuoksut vaikuttavat meihin paljon ja niin, ettemme usein huomaakaan sitä. Itselleni esimerkiksi tulevat lapsuuden ponileikit usein mieleen joidenkin julkisten tilojen käsipesuaineista. Minulla kun sattui lapsena olemaan ihanaa ponishampoota. My little ponyt usein kylpivät hienossa lasiastiassa leikeissä. Jotkut vauvanvaatteet, jotka halusin säästä muistona lasteni vauva-ajoilta tuntuivat viimeisen käytön jäljiltä  tuoksuvan niin ihanasti vauvalta, ettei niitä olisi malttanut pestäkään, vaikka pesinkin ne kyllä sitten! Ja itse olen nimenomaan toivonut museoihin moniaistisempaa lähestymistapaa. Kieltämättä ainakin tämän viikon tuoksumaailmaa olisi kyllä voinut täydentää myös äänikokemuksella. Ehkä äänet olisivat voineet olla vaikka siellä toisessa huoneessa sitten mukana, jossa tuoksu paljastetaan. Ja vielä pari kuvaakin olisi itselleni ainakin saanut olla tarjolla siellä loppusuoralla. Näyttelystä voi tietenkin tulla vaikka somemaailman haastehitti, jonne herkkänenäiset suuntaavat kilvoittelemaan siitä kuinka monta viikon tuoksua on tunnistettu.

Kutsun avajaisiin sain Helsingin kaupunginmuseosta. Hajua pääsee haistelemaan aivan ilmaiseksi sillä Helsingin kaupunginmuseoon on aina ilmainen sisäänpääsy. Samalla kannattaa kurkistaa muutenkin näyttelyjä ja ihanaa Lasten kaupunkia, josta olen kirjoittanut blogiini tänne ja tänne. Haju jatkuu museossa 15.1.2017 saakka.

Aikakone huoneesta

Hämärtyvässä illassa Jaakko Niemelän valoteos Shadow näkyi museon pihalla hienosti. Aikakoneen lisäksi sen katselu taisi lapselleni olla reissun toinen suuri jihuu-kokemus.